Kulttuuriretki Lahteen oli ti 17.4. Lähtö tapahtui kirjaston parkkipaikalta klo 14 kimppakyydein. Menimme tutustumaan Lahden museon Jugend-näyttelyyn.

Siellä olikin vaikuttava näyttely, jossa oli niin tekstiilejä, huonekaluja, rakennuksien valokuvia, maalauksia, veistoksia, julisteita, keramiikkaa, valaisimia, kuin mattojakin. Todella paljon tyypillistä Jugend-tavaraa. Valokuvat antoivat myös hyvin kuvaa sen aikaisesta, tyylikkäästä ympäristöstä, mm. kukkaistutuksista Lahdessa.

Kulttuurisen retkeilyn päätti nautinnollinen kahvihetki Lahden sataman kahvilassa. Tämä jäi nyt tällä erää viimeiseksi hahkapaalikoinniksi. "Houha savolain" Anja sanoo rupeavansa eläkemummoksi ja niin ollen ei sähentele enää Iitissä.

Hahkapaalikat kokoontuivat  ti 27.3. klo 15.30 lukiolla. Meillä oli oikein murre-pläjäys! Luimme runoja, joita oli kirjoitettu murteilla - ja olihan siinä muitakin runoja. Aino Vallin sanakirjassa esitetään, että ennen runoja lausuttiin vain juovuksissa! Kuulimme suistamolaisia sananparsia; ymmärtäminen otti koville. Kuulimme Heli Laaksosen runoja ja Kalle Väänäseltä yhden hauskan runojutun. Hyvämuistiset totesivat, että Kalle oli aikoinaan toiminut myös Iitin yhteiskoulun opettajana.

Sitten saimme kuulla L. Onervan ja Uuno Kailaan runoja. Runoilijoiden kohtaloista olisi riittänyt tarinaa. Lopuksi vielä kuulimme näkemyksiä Sauli Niinistöstä kirjoittajana: hän sai hyvät kommentit kahdesta kirjastaan.

Kausalassa, pääkirjastossa, tapahtuu torstaina 8.3. naisten päivänä:

Runoja naisista naisille klo 14

Tule mukaan, tuo oma valintasi runoksi, kuuntele toisten tuomia runoja.

Kokoonnuimme maaliskuussa , tiistaina 6.3.  Kotitehtävänä oli lukea innostuksella taas kirja, tällä kertaa  Katja Ketun uusi  Kätilö.Tämä osoittautuikin haastavaksi lukukokemukseksi. Kirja kertoo sota-ajan tapahtumista Lapissa alueella, jossa vallitsi saksalaisten sotilashallinto. Rankkaa kerrontaa ja rankkaa tarinaa.

Ryhmämme taustan tuntien saimme kokoon myös jotain omaa näkökulmaa: murteen käyttö kielessä - ja tässä tapauksessa kirjan kirjoittajan käyttämänä. Monen mielestä Lapin murteen lukeminen oli melko vaikeaa. Mutta eipä varmaankaan tätä kirjaa olisi voitu muuten kirjoittaa.

Helmikuun tapaaminen oli ti 7.2.2012  klo 15.30 lukiolla. Läksynä oli romaanin lukeminen "sillä silmällä". Kirja on Kaari Utrion  Oppinut neiti Linkki tässä. "Sillä silmällä" tarkoitti kirjan henkilöiden yhteyksiä tunnettuihin tosihenkilöihin eli  lähinnä A.J. Sjögreniin.Totesimme, että kevyen tarinan sivussa oli erittäin paljon historiallista tietoa ja tarkkaa kuvausta. Kirja on mielenkiintoinen siinä mielessä, että siinä kuvataan kahden erilaisen maailman, Lapin ja Pietarin kaupungin, elämää. Pietarissa asui ja vaikutti myös A.J. Sjögren, joka on päässyt kirjan sivuille akatemian tutkijana. Lukijoitamme jäi kutkuttamaan, miten kirjailija oli kohdannut historialliset tiedot Sjögrenistä, joka henkilönä - samoin kuin  Rehbinder - ovat todellisia henkilöitä historiastamme.

Kirjan teemana voi ajatella olevan säätyynsä sidottujen henkilöiden elämän kuvaaminen. Suuret muutokset 1800-luvulla alkoivat jo edellyttää ihmisiltä luistavaa siirtymistä säädystä toiseen, mutta henkilötasolla koettiin monenlaisia harmeja ja vaikeuksia. Näin kävi kirjan henkilöille ja samoin kävi varmaankin myös Sjögrenille.

Nyt aloitimme tammikuun riennot!  Hahkapaalikat kokoontuivat ti 24.1. Iitin lukiolla klo 15.30. Ryhmä on kansalaisopiston opintoryhmä nro 12109 ja sen opintomaksu on 10 €, jonka myös uudet, reippaat tulijat voivat käydä Monitorissa maksamassa.

Meiltä jäi käsittelemättä kirja Lukkarin lapset, joten otettiinpa se esille. Kirjan on kirjoittanut Hanna Pelto, joka on sukua kirjan lukkarille eli Herman Siukoselle alenevassa polvessa. Herman S. oli Valkealan lukkari. Kirja on kirjoitettu Siukosten sisarusparven keskinäisestä kirjeenvaihdosta, ja se kuvaa yksityiskohtaisesti musikaalisen suvun vaiheita Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Musiikkiammatit ja -harrastus jäivät lukkarin lapsille perintönä, joka on jatkunut aina seuraaviin sukupolviin. Pianotaiteilija Laura Mikkola, jonka tunnemme kesä-iittiläisenä, on tämän suvun mainio vesa. Hänen isoäitinsä isä oli Hermannin poika Yrjö Siukonen, pitkäaikainen Iitin kanttori. Yrjön veli oli kuuluisa Wilho Siukonen, jonka laulukirjasta Suomen kansakouluissa on kovasti (ja kovaa)  laulettu. Hanna Pellon kirja kertoo 1900-luvun alun lukkarin työtehtävistä, jotka olivat ihmeen monipuoliset: piti osata vaikka mitä. Kuorotoiminnan laajuus eri paikkakunnilla tulee oivasti esille.

Lisäksi tarkastelimme lähemmin kartan kanssa Iitin Kirkonkylän rakennuksia ja muistelimme, miten ne liittyvät eri kirjojen henkilöihin  tai muuhun historiaan.

Hahkapaalikat kokoontuivat pikkujouluisella mielellä Kirkonkylällä Lucian päivänä 13.12.2011. Tilaisuudessa nähtiin oikein Lucia-neitokin kynttilöineen ja kaikkineen. Emäntä oli laittanut oikein makoisaa "ryynypuuroo ja kahvetta", suuret kiitokset siitä.

Emäntä oli loihtinut myös ohjelmaa: luettiin jouluun liittyviä runoja ja yritettiin arvata kirjoittajat. Melko huonosti osattiin arvata, mutta kivaa oli!

Kiitos kovasti jaalalaisille! Heidän perinnesivujensa kautta tuli ilmi, että Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksella on netissä ääninäytteitä pitäjittäin. Löytyihän sieltä Iittikin. Nyt linkkiluettelossa on tämä osoite mukana yhtenä linkkinä.

Jaalan perinnepiiriä kannattaa onnitella heidän uusien nettisivujensa vuoksi. Sivut ovat oikein hyvät ja mielenkiintoiset.

Seuraavan kerran kokoonnumme  ti 13.12. noin klo 15.30  Kirkonkylällä (M.Alah:lla). Kellonaikaa voitaneen hiukan aikaistaa, jos on tarvis. Vähän sellainen pikkujouluinen kokoontuminen on tiedossa. Kirjaksi, johon tutustumme, valittiin  Hanna Pelto: Lukkarin lapset. Kirjaa saa ostaa esim. Kouvolan kaupungintalossa sijaitsevasta matkailutoimistosta.

Kokoonnuimme ti 15.11.2011  lukiolle. Kuulimme lukijoiden arvioita kirjasta En voi sua unhoittaa poies - Johan Granqvistin elämä, kirj. Esa Palletvuori. Useampi meistä oli lukenut tämän kirjan, jota saa Iitin Kotiseutuyhdistykseltä (kirjastosta tai Monitorista). Lukijat olivat ihastuneet kirjaan; siinä on historiaa esitettynä mukavalla tavalla, Iitin Kirkonkylän historian mallikasta kuvausta sekä ajankuvaa elämästä 1800-luvun keskipaikkeilta. Elämä ei silloin ollut hohdokasta sellaiselle ihmiselle, jonka lähtökohdat olivat "alhaissäätyiset"  ja joka kuitenkin etevyytensä ja sisukkuutensa kannustamana yritti eteenpäin. Runoilijana ja sanomalehtikirjoittajana Johan Granqvist on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus, ja tämä kirja antaa tästä puolesta tyhjentävää tietoa. Moni vertasi Granqvistin vaiheita A.J. Sjögrenin elämänkaareen, joka meni toiseen suuntaan - ehkäpä juuri koulusivistyksen saamisen kautta. Kirja on erittäin suositeltava luettava iittiläisille.

Toisena ajankuvaa antavana aiheena meillä oli M.A.:n tekemä pikku tutkielma postikorteista vuosilta 1900 - 1920. Nämä kortit oli saanut perheniemeläinen Alina Tähtinen, joka toimi palveluksessa useissa paikoissa Etelä-Suomessa,  ja näin hänen sukulais- ja ystäväpiirinsä oli melko laaja. M.A. oli saanut korteista irti hyvin mielenkiintoisia elämään liittyviä asioita. Kiitos siitä.