Näil syksyn pimeil päivil voip oikei intoutuu ruvantekoh. Viikonlopuks voip tehlä omenist omenamämmii. Oulompkuuloin omenavelli voip sekih olla konuu. Rieskaa aatelles herahtaa ves kielelle! Pikkujouluiks siit keitetäh murha potaattiruoka, nii ku ennev vanhaa ruukattih jouluks.

”No ettenkös työ o omenamämmee syönny? Omenat leikatah palasiks, vettä vatih ja ruisjauhoi ja sokurii joka lystää ja ku ne omenat siel sulaa nii se on nii hyvää se mämmi.”  s. 2690

”Meneh mie aina omenankuoret heitäj jos kuorin mu em mie aina kuori enkä silkah ku mie omenavellii keitän ruisjauhoist tah ohrajauhoist tah maavehnist. Sielhää armoh löytäävät nii omenat ku kuorekkih.”   s. 2691

”Onkos teillä viel rieskaa maitoo? ( vastalypsetty maito). Voi tuhos ku se syksylkii jauhettii ne ohrajauhot, nii kyl niist tul mehevää ja hyvää rieskaa!”  s. 3357

” Lihakeko ja leipäkeko olvat juhla-ajan pöyläs, eikä sit siit muita keittoi ollukkah mitä potaattiruokaa keitettih. Aatton  se keitettih ja joulupäiväl lämmitellih. Nii se keiteltih nii ko nykkih. Lohottup potaatit ja lihaa riskist, sijanlihaa viel.   s. 3043

”Ei pilän nuoleman ennen ko tipahtaa! ”  s. 2985

Avainsanat: omenamämmi, omenavelli, rieska, rieska maito, potaattiruoka

Julkaistu: Iitinseutu, ma.23.11.2009, s.2