Hahkapaalikat vierailivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa 11.5. Tässä kuvakertomus tutustumismatkasta, joka ei ollut "tutkimusmatka", vaikka saimme kyllä muutamia asioita selville tällaisella pikavisiitilläkin.

Ensimältään selostimme, että olemme Iitistä ja ikään kuin "veshiilen tyttärii ja poikii", koska päivän lehdessäkin oli juttu aiheesta "haluaako Iitti kuulua Päijät-Hämeeseen (Wellamo) vaiko Kymenlaaksoon (lohi) - ja moni kallistui Wellamon eli veshiilen kannalle.

Meidät johdatettiin arkiston "kaikkein pyhimpään", pikkuhuoneeseen, jossa oli säilytetty kaikkein arvokkaimpia vanhoja käsikirjoituksia ennen remonttiaikeita. Nämä aikeet olivat tänä vuonna tyhjentäneet huoneen hyllyt, mutta pystyimme kuvittelemaan hyllyt täyteen kerättyjä käsikirjoitusniteitä.

Meille opastettiin, miten arkistoa lähestytään: käydään ensin luetteloiden kimppuun ja sitten löytyy käsikirjoituksetkin. Tässä ihaillaan alkuperäistä Aino Vallin käsinkirjoittamaa tarinaa Lyöttilän pojasta ja veshiilen likasta. Se löytyi sittenkin! Aino Valli oli kirjoittanut yläpuolelle: "kertoneet Leena Ahlin veljen lapset..", päiväys oli 1927.

Lopuksi kokeilimme onneamme ottamalla arkiston luetteloista satunnaisotoksia aluejaolla "Iitti" ; löytyi mm. kummitusjuttuja. Totesimme, että tänne pitäisi tulla ajan kanssa ja mukana sopiva työsuunnitelma.