IHMINEN - JA MILLAINEN !
ösömölli = juro, kömpelö (s.4889)
juhru = hidas, kömpelö (s. 863)
köhmys = kömpelö (s.1720)
tuhero = hidas, aikaansaamaton (s. 4209)
nuhja = hidas, saamaton (s. 2560)
kuhju = hidas, saamaton (s. 1501)
lolla, lollo = saamaton hutilus, laiska (s. 2042)
lollakka = laiska, tyhmä (s. 2042)
lona = laiska (s. 2047)
Pahan kähnys! Kun ei tu töistäns mitäh! (s. 1669)
lerju = vetelä, laiska (s.1927)
lotvana = laiska vetelys (s. 2037)
lässä = hutilus (s.2187)
Mokoma laiska miehen löntti! löntti = köntys, laiska (s. 2196)
hupa lällä = Houna lällä ittens! = nahjus, vätys (s. 2170)
lontti = pahantapainen, heittiö, esim. pojanlontti (s. 2052)
tolho = tyhmä (s. 4183)
törö = hölmö
molho = typerä; "Se ei jo hullu, mu se on siit välist, viisahaj ja mölhö välist." (s. 2354)
kötti = osaamaton (s. 1727)
rena = tyytymätön ihminen (s. 3340)
tussakka = hidas työntekijä (s. 4281)
laju = tuhlari, huolimaton ihminen (s. 1777)
retka = retku, heittiö (s. 3351)
lyöppäri = huijari, rosvo (s. 2154)
kakeripää = kehtolasta suurempi lapsi (s. 980)
hulikkapoika = noin 9 - 18-vuotias poika (s. 617)
raittipoika, raittikakara = kasvuikäinen (s. 3253)
polvipoika = noin 2-vuotias poika, joka tuotiin morsiamen syliin häissä (s. 3016)
loppi = pojannulikka (s. 2054)
poikamolkki = poikaviikari (s. 2354)
häveljäs = ujosteleva, vierastava (s. 701)
honkelo eli kaljakorento = pitkä ihminen (s 590)
roisto = pitkä mies (s. 3434)
murha mies = hyvin iso mies (s. 2382)
honkatonttu = ruma ja suuri mies (s. 590)
äijän ruhja = iso mies (s.3461)
kärri, kärrikkä = ruma (s. 1691)
nyyrys = kitukasvuinen, hintelä (s. 2623)
rihviö = hyvin laiha (s. 3360)
tallukka = lihava, kömpelö (s. 4038)
tarapappa = lyhyt ja lihava (s. 4083)
möhö = liian lihava (s. 2441)
taara, taaru = pieni, paksu (lapsi), taaru pappa = pieni vanhus (s. 3986)
tusale = lyhyt ihminen (s. 4281)
heivel = heivelöinen = heikko (s. 469)
kälppä = hontelo, laiha (s. 1673), laihankälppä
kääpäle = lyhyt, laiha (s. 1719)
kölhö = taitamaton, kömpelö (s. 1722)
Sellai vähä lallukka toi mi likkain. = pieni (s. 1788)
köllikkä = roteva (s. 1723)
repsakka = köyhä, pienipalkkainen (s. 3349)
repsikka = apumies (s. 3349)
riemupää = huivipäinen nainen (s. 3357)
räimä, räimäpää = huimapäinen (s. 3552)
räpäkkä = ailahteleva, puhelias, mielistelevä nainen (s. 3559)
lahjakoira = lahjuksia ottava ihminen (s. 1752, ja s. 1572 tarinassa Kuppikivestä)
tokinainen = äkeän itsepäinen, tottelematon (s. 4181)
kämäräkuono = ilkeä ihminen (s. 1677)
hakopää = tottelematon, vastahakoinen (s. 360)
murri = murriskainen = vähäpuheinen (s.2386)
muttisuu on suu mutis = suuttunut ja jurottaa (s.2395)
heitäntähullu = on olevinaan hullu (s. 468)
loiper, hullu loiper! = hullu ilveilijä! (s. 2035)
jurna = omapäinen jankuttaja (s. 884)
rehtosa = mahtaileva, rempseä (s. 3319)
hahkapaalikka = kovasti touhuava, saamaton näpertelijä (s. 344)
houha, houhko, houna = hupsu, hassu, omituinen (s. 601 - 603)
hopsahlos = hätäilevä (s. 594)
häpäkkä = hätäilevä (hoplahlos) (s. 702)
hopakka = hätäilevä (s. 591)
homppa = huolimaton (s. 587)
humppapää = hajamielinen (s. 587)
nääntiö = uupunut ihminen (s. 2645)
soppainen = likainen (s. 3813)
soppajullikka = epäsiisti ihminen (s. 3813)
konu = kaunis, hauska, (myös koriste) (s. 1426)
hateva = mukava, leikillinen (s.423)
kähevä = joutuisa, nopea (s. 1668)
kähvelä = nopea, ripeä (s. 1670), kähvelästi
hahkija = reipas, pirteä, vahva (s. 345)
näpevä = vikkelä, ketterä (s. 2636)
petrijämp = parempi (s. 2898)
pirkejä = reipas,virkeä (s. 2961)
raseva = raskas, roteva (s. 3291)
rehkosa mies = rehevä mies (s. 3317)
reipevä = reipas, rempseä (s. 3327)
vaappara = vahva, vanttera, vikkelä (s. 4415)
venka, veka = hupaisa, hauska (s. 4540)
veuru = pilantekijä, viisastelija (s. 4607)
näsäkuokka = näsäviisas ihmiin (s. 2641)
holo = avomielinen, suupaltti (s.584)
Houna mojo ittens! = "senkin hölmö pölöttäjä" (?) s. 2351
torvisuu = juoruakka (s. 4198)
lippari = juoruakka (s. 2008)
lippakiel = juoruaja (s. 2008)
kiellakkari = kantelija, kielijä (s. 1253)
papuryssä = kiukkuisesti paljon puhuva (s. 2801)
tolonoukka = kyömynenäinen ihminen (s. 4184)
linttosilmä = kierosilmäinen (s. 1999)
kiltto = vinosilmäinen, karsastava (s. 1287)
kyynysilmä = pienisilmäinen (s. 1663)
kurittu = vasenkätinen (s. 1579)
mähkäkiel = epäselvästi puhuva (s. 2425)
kojokaula = pitkäkaulainen (s. 1382)
käyssäleuka = ihminen, jonka alaleuka on taipunut ulospäin (s. 1715)
könönenä = koukkunenäinen (s. 1725)
kyönä, pää kyönäs = pää ylhäällä (s. 1667)
loippakörtti , Hullu loippakörtti ittens! = Hullu, pitkähameinen ihminen (s. 2035)
Lähdeteos: Aino Valli, Iitin ja Jaalan etymologis-kansantieteellinen sana- ja perinnekirja, 1988
Tässä kerrotaan vanhoista ammateista:
Välskäri
s.4799 Eläinten tauteja parantava t.puoskaroiva ihminen; eläinlääkäri; Kymi välskär=sotilashaavuri
Paimen
Paimen: karjapaimen, likkapaimen, poikapaimen, palkkapaimen, hevospaimmen
Ku ennen viljelysmaat ol kaikki ailotam mitä mettimaita ol, nii ol kaks paiment, toinem men elel ja toinem peräs. s.2737 Karjapolkui on mettät täys, ne (karja) ku ruukaa pal kävellä yksii polkui. Karjapolkui pitkin kulettih. s.1085 Pärhäss ennen ol paimenkoppi mettäs, sellai pien tupa, oikei hurjampien että sinne yks äijä sopi. s.2738 Tuoll Riutampään niityll om paimentupii kakskih. Se ov viilen kilometrin päässä. Siell on talolliset karjas, yks henk aina talost ja lehmät aina kaiken syksyy ja hevosel käyvät kotoo lypsämäs. Ja viel ne likkapaimenet usejammasteh joutuu naimiseh Orimattilam poikiejen kans. s.2738 Orimattilan onnettomat ja kauransiemmenensyöjät, pukintappajat, ämmänvahtajat ja rämppäkellol lyöjät! Haukuttih ennem paimmeniss Orimattilan paimmenii. s.3556 (M=Metsälä) Tillil lillil likkapaimen, ajak karjas näillem maillel, lampahans latomajellev, vuohens kippakallijollet, tääll om marjat makeempii, tääll oh heinä hellelleh, kastekors on kellelleh. s.1990
Paimenet tekivät aikansa kuluksi tarvekaluja: vispilöitä, tuohitupsuja ja -torvia, tuohisia. ”Kaikkii tuohest nypläsvät, korvarenkahii, sormuksii, likkapaimenet tek pajust rinuliinin vantehii körnäsen sielikon alle, aika kahat häntähäh” s.2737 Pillii, tuohtorvii ja leppätorvii tehtii paimenes ja niil soitettii. s.2946 Tuohitorvilla ja pukinsarvitorvilla huikkailtiin. s. 2737 Pojat kiusasivat käärmeitä muurahaispesissä, etsivät syödäkseen linnunmunia pesistä. s. 2737
Palkkapaimen siel ov vaikk on omiikii lapsii. s.2781 Vappum pit paimen käyläk karjetas härämmunat koittamas, muuten ei kelvannup paimeneks; pit mennä kyynys silmät karjettah ja ulos. Se meinas että linnumpesii kesäl löytäs. s.1873 Toiset män nys siit koittamaa, ummissilmin takaperim mävvät läävää härämmunii koittelemaa, että kesäl hyväst linnumpesii löys. s.4381
Arpaa heitettiin ”saraheinil”, kämmenelle sylkien arvailtiin lehmien suuntaa, jos karja oli leikintohinassa mennyt kuuluvilta. s. 2737 Ennen saroi solmijeltii ku paimmenuvess oltii, sanottii: mistä nyt lehmät löytyy? Ja mihkä arpa lankes nii sielt siit lehmät löyty. s.2737 Hoi kotih koverosarvi, käännyt tiellek käyräsarvi, ilmav vittav vinkumatap paimem param parkumata. Istun ittem mättähällä, soitan tuohen käkkärällä. s.1715 Sit hevohhännän rapaa paimeness olles poltettih ja velettih sauhui, suurii kur rusthollarin kintahii. s.4603
Syksyllä paimenilla oli lupa varastella nauriita ja perunoita, joista haudottiin ”haulikkahii murhis haulois”. ”Ennem paimmenes haulikkahii paistettii.” s.2737 Mikompäivän ol siit oikei paimmenteh hautajuhla ku oikei haulikkahii syötih. s.2737 Martimpäivä ol paimmenem pääsimpäivä (vapautui palveluksestaan) s.2737 Paimen ol saannur ruvan talost ja siit lähteissäh likkapaimmer riemum (pääliinan) päähäh ja kärnäst sielikko ja pieksut ja poikapaimmel lakij ja saappahaiset ja takij ja housut s.2737 Ennen tyttöpaimenelle annettiin palkaksi ”körnäst sielikko ja pojalleh housut ja takki. Karhejaa kankast se körnä.” (ryöpökörnä rohtimesta) s.1726 Paimenem pääsinkaakku,syksyl annettii lehmäm peräsuol makkaraks. s.2737
Muut men kirkkoh, mie vaa yksin karjah, muut kuul kirkon kellon, mie vah kurja karjankellom, muut näk papin parran , mie vah kurja kuusel lalvam, muut huus hallelujaa, mie vah hyppäsim pitkin kujaa muilem messuh pappi vastas, mie astum jalkam vaskampaskah. s. 2817 ”Ha, no karjampaska sit sanottih oikei täylen suun kans.” s.1086
Hevospaimmen, ollaa hevosis, ollah hevospaimenes
Hevoset vietiin heti lumen sulettua keväisin ja syksyisin töiden loputtua sydänmaalle syömään ja aikamiespaimenet elelivät mettimajoissa, sydänmailla yö- ja oleskelusuojissa. Kaikki miehet asuivat samassa majassa. Jaalan metsimaja oli nykyisen laavun näköinen (kirjoittajan huomio). Yöksi hevoset sidottiin puihin kiinni ja tulta poltettiin majan edessä, että sudet pysyivät loitolla. Päivisin hevoset kuljeskelivat vapaina. Miehet näpertelivät työvälineitä: ”arransaroi, tappumii, puutalikoi, toiset juuri reejjalaksii...” s.2321
Pyhäll ja kestviikkoh haettii siit eväst kotoo. s.2321 Siell oltih syksyl sihi ast ku lunta maahat tul. Voip olla jotai viiskymment vuotta, kum mie viimmeks olih hevosis. ( merkitty 1926 ).
Mies - mieskäsitys
Parta miehen kunnija. Koskenniska s.2335 Mies musta, leipä valkija. Taasia s.2335 Sanast miestä, sarvest härkää. Metsälä s.2335 Täi miehes, kirppu koiras. Uimila s.2335
Ne ennel lakas luulal jälet perää ku sulhaset pois läks että vastakii tulis sulhasii. Luulal vetelvättej jälet jos ei sulhai kelvannu. s.4604 Ol nii miehekkähäm miehen näköi. s.2335 Se on oikei runkomies. Ei se pitkä om, mus se om muuten sellai paksu ja turpija. s.3480 Sen tulee työt tehtyy omiis miehiis. s.2335 Se näytti miehelliseelt miehelt, ei polttannu tupakkaakaa. s.2335 Se käyttähynty nii hyvij joka paikas, ol nii järestähii. s.2335 Se om miehekäs käymisessääkii. s.2335 Eihää se onni miestä ettij, jonsei mies onnejaa. s.2694 Muuta ei vanhaa kysytäk ku juustoo! Kyl mie oleh hienoses hommass olluk kaiken aikaa, mu ei sit muijaa saa. s.521
Se mem miehelle. s.2335 Kyll ol levijäryntähälliim mies! s.3530 Mihkäs täst ny lähtee muijalliim mies! s.2365 Se (vanhapoikaisäntä) ei vaa mäkkää poikuuttaa hämäämää. s.3003 Kestäähää tää talo nym miehenijän. s.2337 Se ol miehuvellii mies, mu yhlem pahan sanan sano. s.2336 Mevvät hummaileh isännät! s.624 Se isäntä on mukava mies vaikka se ajeleekih hukkareisui. s.616 Taitaa olla miespaha huilupuilla! (rappiolla) s.611 Tollai sen äijänkärnä! M s.4867 Harvat muijalesket sentäh havikoittee uutta heti, mu äijälesket aina havikoittee kohta uutta. s.4866
Miehehhivukset heitetää tunkijollek ku leikataa. Sanotaakii: miehen tuulee, naisen tulee! s. 2337 Mäntyjen tuulempesii kutsuttiin miesten tuulempesiks.(keitettiin lääkevettä miehille sisäisesti ja laitettiin kylpyveteen miehille) s.2335 Kylhän se mies huoltaa, muk kyl se viettääkih. Ku on yksin, nii ei pal kulu. s.4610 Miehempuolta tul taas taloo! s.2337 Pojass om polvem muutto. s.3015 Kyl sill oj jo miehemmitta, muh huonost jaksaa tehlä. s.2337 Ku kirkkoh men isäntä, nii se pan kaks solmuu kaulahuitihii ja. Sem pit tunteja isännäks. Se ol isäntä, herra ja kuninGas. Mur renk pan yhlen solmuv vaa huitihii. s.791
Isännätöin talo on ku pieletön pellovveräjä. s.792
Outoja ammatteja
Joka ruumista ajo, niin se ruukas kirvehel lyöläp pilkam puuh ja sih tehtih risti sih pilkkah. Ruummihviejä, ruumishevosen ajaja se pilkottelija ol. s.2942 ( kantasana pilkka) Paatermuori tai paatermummu ol se, joka ol hytyjäisis apuna. s.2724 (hytyjäiset = lapsensaajaset s.1824) Puoskari, maanparantaja, taikuri, lääkäri. Puoskar puoskaroittee hyvijäp päi, puoskar korjas. Ne puoskaroitti niit elävii ja ihmisii monel viisil. Mikä anto roppii sisäh, mikä ulkoo päi voitel. Ja lukui ne ja luk. Sellaist se ol puoskaroittemii. s.3094 Parkal, nahan parkitsija. s.3094 Puolsuutar = rajasuutar; suutaroittee, joka vaa osaa, paikkaam mu ei osa tehlä uusii. s.3091 Huuslar, paransi haavan ”puhaltelemal” ja pureskelemalla haavan viiltänyttä veistä ja pani lopuksi ihraa haavalle. s.634 Kimpar = astijantekijä. s.3094 Karval = nahantekijä, vällyntekijä. s. 3094 Riihess ol pärehempitelijä, pilkkasivat leikillää toiset sit pihliks. s.2915 Piippumestar = taitava piipuntekijä . Räsyäijilt ostettii kukkopillii (Kn, Kt) Ku räsyäijä naputti kupillaitaa, se sano: Ostappa toki kuppiloita, kuuleppa kuika se soi! s.3565 Ne ol harvas rukkivarvarit (rukkisorvaaja). Tapolass ol Vekmanni ja Ruuhijärvel Nastolas Alatalo ja muuta ei min kirjoissai okkaa. K s.1304 Timpermanni laittaa seinii ja tekee pyköötyötä, mun nikkar tekee puutöitä, ikkunoi, ovii, sohvii, tuolii, kaikkii mitä sisäkalustoo kuuluu. P s.3128 Värjäl = ammattivärjääjä, värjäri s.4803. Voillappar = voikauppijas s.4736. Värvääjä = sanottih värvääjiks niit, jokka käy värväämäs (miehiä palkkaväkeen) = kaarttimpesti s.4808.
Voiparisniekka, voin tukkuostaja ja jälleenmyyjä. Voiparisniekkoi ennen käy meilän kyläs. Reellä veivät suurest sylämmaasta maantiellaitoihiv voipyttyi. U. s.4735 Vormyntäri, holhooja, alaikäisten ja mielenvikaisten. Vulmahti, asiamies, valtuutettu. Joka menee lakih vastaah toisen elest, se ov vulmahti. s.4750 Siltavouti se ruununasijat enneh hoit. Kruununasiamies, valtiovallan edustaja. Se katto ruununetuu. s.1496 Korintekijä. Tuol Kolisevall ol korintekijä, hienoist pajuvittoist tekee korii. s.1438 Ruunaaja = kruunaaja, painojen ja mittojen vakaaja. Sellai valtijolliim mies. Ruunoos kuuloitetah oikei kirkos. Kausalass ol se ruunoospaikka. Jos ruunaamattomal mittaa tah punnittee, siit saap sakkoo. s.1495 Se vanha Vartijain koukkus nahkoi; se ol hyvä koukkuja (koukkuaja, nahkakoukulla peittoa lammasnahasta kaapiva eli nahkaa pehmittävä mies). s.1479 Konumaakar, konuntekijä (koristeiden tekijä). Ne konuttel kauluksii ja hijansuihil laittovat konui. Siit ol joulukorjii, kolmekkih kyynäröö leveit ja kovast korkeit ja siit pantuk konutelttui paperii riippuh (himmeli). s.1427 Konetyör, kontyttyör,kontyktöör, junailija s.1413 Konttiryssii myö on ilmotun ijäh puhuttu. Ei meillä laukkuryssii op puhuttuk koskah. Esliinoi ostettih konttiäijält. Hk. s.1424 Reppuryssä kanto kankahii nahkakontil. U. s.3349 ... kun ei myö koreit nähtym muuta reppuryssän kontis: saanii, silkkii, karttuunaa. U. s.3349 Riepuryssät vaatteit kaupittel nahkakontiis. U. s.3356 Harjuryssä ellih harjumies sanottih, joka myy naskalii, nauloi, peilii ja kampoi ja mitä olkah harjumiehel. KT. Harjuryssät kanto kontissaa kaikkii tavaroit. U. Harjuäijillej ja myytii sijarrakkoi johka ne laitto tavaroitaasa. P. Harjuäijä ostel harjaksii, jouhii ja möi neuloi, sormuksii ja helmii. s.410 Sijanrakost laittovat kupparit ennen sarvijesap päitä. s.410 Kuppari = välskäri, poistaa verta iskemällä pienellä kupparinkirveellä ihoon haavoja ja imemällä kupparinsarvesta s.1567 Kärmeillukijal hampaht ol suussa oltava jos luvut meinaa. U. s.1686 Riihukko, riihvaari = riihellämmittäjä, tavallisesti vanha vaari tai ruotu-ukko. Sai vuotuhiisest lämmitöksest tynnyrir rukihii ja ruvan. Palkattu riihukko nukkui yönsä riihessä, jotta päästi vesihöyryä ulos myös yöllä... s. 3375
