Lähdeteos: Aino Valli, Iitin ja Jaalan etymologis-kansantieteellinen sana- ja perinnekirja, 1988

Useat 1830-40 luvulla syntyneet vanhukset ovat eri puolilta suur-Iittiä kuvanneet yhtäpitävästi viime vuosisadan alkupuolen iittiläisiä kruunuhäitä. Nämä ovat olleet talonpoikaisyhteiskunnassa monimuotoinen tapahtumasarja, joskin laskuvoittoinen.

1 Kosinta

Puhemmiäs tah puhemmiehet - niit ol välist monta- läks kysyh piikaa.(=naimaton tyttö) Kosimamiästen tulles piijan kotoväk laulo kosillaulun:Tuut lullaa, taas tullah/meilän likkoi kosih, mut ei - jos ei sukan säärystint eikä pailam miehustint.

Tuut lullaa, taas tullah/meilän likkoi kosih. Koirat haukkuu, portit paukkuu. Pistäi piijat penkin ala, tervapytty hännän ala. Tuut lullaa, taas tullah, meilän likkoi kosih.

Puhemiäs: "Tervet taloh". Siit puhemiäs kysy piikaa isält ja äilelt. "Myä tultih teilläm piikaa kysyh emännäks tälle talolliselle."

Siit puhemmiäs tah sulhain anto morsijaimeller riamun tah silkij ja sormuksen. Sormus ol hopejain, kannalliij ja kivitettym mut toisil ol vaa siljä, kuinka aina varat kannatti,

2. Kosijaiset

Siit määrättih kosijaiset. Ne pilettih usijast vasta ku ol ens kerta kuuloitettuk kirkos. Ja ne kosijaiset ol lyhkäset, muk kesti nekih sentäh pari päivää. Morsijaimen kotoo ne kosijaiset pilettih, mur rikkahammis paikois menvätten viäl sulhasenkih kotih. Tanssittih, juatih sahtii ja syätih potaattiruakaa ja ryynypuuro. Joskus morsijaij jo kosijaisis jako puhemiähellep pailat, mu elämmest päästä se anto ne vasta häissä.

Kosijaisis ol kompeillisii puheit.- ennenku pääsvät perällen nys sulhaij ja ja puhemiähet ja sulhasen sukulaiset ja muut, kenenkä vaan sulhain ol valinnu. Siin ovensuussa seisoen sano se puhemiäs: saalahkos myä olla talos yätä, kum meitilt oh hukas yks lammas tah karitta ?" ( Isäntä vastaa----) Isäntä anto luvan ja toiset kosijaismiähet kannattel hamehijah, kun ne ettivät sit elukkaa. Ku ehtoh ettivät, niil löysväthän ne sen eläväv viimmenäh.

Siit morsijain anto ensimmäiseks muarille(= sulhasen äiti) koko vaatteht: aivinain paita, ny ylij ja alain, paitahaa ol aina kaksosain; alapual karkejaa ryäpöö ja vaa yliih hianoo aivinaa, siit alushame, sukat, siteit, ja riamu, ja sormikkaat, ja sielikko ja röijy. Puhemmiähet sai pailat.

3. Häät

Iitis häät alko tavallisest tiistakij juhannuksen alkuviikol, ku peltoih tul ruakaa, että sai pitoväjeh hevoset sinne. Sulhasempual tul morsijammen kotih pelimanni elel. Sulhaseh hevoist ajo kantapoika, eli hevospoika, kuinka kukih aina sano. Pelimanni pelas siit rapul, ku sulhain astu kärrilt ja isäntä tul vastahottah. Siit menvät tupah ja sulhain väkineh seiso ovel. Siit pantih permannollet täkki, kuvalliin villain täkki ja siit tuatih vikijäistuali, se ol ku puukolo, mut matalamp vaa ja jalat alla. Siit sulhain läks morsijaint hakeh. Kaks nuolennettyttä ja kaks sulhaspoikaa kanto elel kynttilöi, kynttilä kullakih. Silkih kalel sit parikuntaa kunnioitettih. Kynttilöilen kanshaa ne vihkipallit tuatih. Ja pojat seiso parikunnan viäres ja tytöt papin sivus. Siit vihittih.

Vihkikaava: Papin puhe.

Rakkaat ystävät

Mikko Laurinpoika ja Liisa Matintytär, teidän pitää tässä visusti tietämän, että Jumala on itse aviokäskyn säätänyt, ja on pannut miehen vaimon pääksi, että hänen pitää oleman sen esimiehen, hallitseman häntä parhaans Jumalan pelvossa ja myös rakastaman häntä niin kuin Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi itsensä kuolemaan hänen edestänsä. Ja miehen tulee se tietää ja ajatella, että vaikka hän on pantu vaimolle esimieheksi, ei ole hänelle kuitenkaan sallittu, että hänen pitää sen kanssa pahasti menemän, oman pahan mielensä jälkeen,niin kuin - sen pahempi - nyt usein kuullaan ja nähdään , mutta pitää häntä rakastaman ja kunniassa pitämän, useln hänen heikkoutensa kärsimän ja antaman, niinkuin Pyhä Pietari sanoo vaimolle ( niin kuin luonnostansa heikommalle) hänen kunniansa. Ja niin kuin mies on lahjoitettu suuremmalllla viisaudella ja vahvemmalla luonnolla kuin vaimo, niin pitää hänen myös käyttämän senkaltaisen Jumalan lahjan hänelle avuksi ja ei sortamiseksi. Niin kuin mies on vaimon pää, niin myös Kristus on miehen pää; sentähden pitää hänen Jumalan pelvossa elämän. Samalla muotoo pitää myös vaimon kuuleman miestänsä, rakastaman häntä päänänsä ja esimiehenänsä pitämän, ajatellen, että hän miehen apulaiseksi luotu on. Ei vaimon pidä pyytämän hallita hänen ylitsensä; sillä vaimo on luotu miehen tähden ja ei mies vaimon tähden. Hänen pitää kaiketi niin itsensä käyttämän, että hän miehellensä kelpais, jolle hän on apulaiseksi annettu. Vaimo on miehen kunnia, sanoo Paavali ja sen tähden pitää hänen itsensä laittaman sen jälkeen ja ajatteleman, että hänet on miehen haltuun annettu. Päältä iskein; miehen ja vaimon pitää keskenänäsä toinen toistansa rakastaman. Sillä Raamattu sanoo, että miehen pitää luopuman isästänsä ja äidistänsä ja vaimoonsa sidottu oleman. Pitää heidän myös sen hyvin ajatteleman, että he siihen säätyyn itsensä antavat, jossa Jumala miehen ja vaimon on niin yhteen sovittanut, ettei yksikään ihminen taida niitä erottaa. Sen tähden on tarpeellinen, että heidän aviokäskynsä Jumalassa aljettaisiin; niin heidän aviokäskynsä pitää oleman onnellisen ja autuaallisen, jonka myös kaikki yhteisesti tälle parikunnalle sydämestämme toivotamme. Amen.

Minä kysyn Sinulta Mikko Laurinpoika Pyhän Kolminaisuuden nimeen, jos sinä tahdot ottaa tämän ihmisen Liisa Matintyttären aviovaimokses ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymises ? - Tahdon - Minä kysyn Sinulta Liisa Matintytär Pyhän Kolminaisuuden nimeen ja Jumalan seurakunnan läsnäollessa, jos Sinä tahdot ottaa tämän miehen Mikko Laurinpojan aviomiehekses ja rakastaa häntä myötä - ja vastoinkäymises? - Tahdon - Rukous: Kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, joka miehen ja vaimon sitä varten luonut olet, että heidän pitää oleman yksi liha ja veri, kasvaman sinun siunaukses jälkeen, enenemän ja maata täyttämän, anna näille sinun palvelijoilles armo ja, että he sinun tahtos ja sääntös jälkeen niin mahtaisit yhteen tulla, että se olis sinulle ylistykseksi ja kunniaksi ja heille hyödytykseksi ja hyväksi ja ijankaikkiseksi autuudeksi. Amen.

Pappi ottaa sulhaselta sormuksen. - O'Jumala, joka sinun käsittämättömästä hyvyydestäs kaikki kappaleet luonut olet, että ne ihmisten hyväksi oleman pitää. Rukoilemme, ettäs armollisesti lähettäisit tälle piialles, jonka tämän sormuksen aviokäskynsä merkiksi kantaman pitää, sinun pyhän siunaukses, että hän nuhteettomasti eläisi siiinä pyhässä säädyssä johonka hänet kutsunut olet. Amen.

Ylkä ottaa sormuksen papilta ja antaa morsiamelle ja sanoo: Minä Mikko Laurinpoika otan sinun Liisa Matintyttären aviovaimokseni rakastaakseni Sinua myötä- ja vastoinkäymises ja yhdeksi merkiksi annan minä sinulle tämän sormuksen.

Morsian vastaa: Minä Liisa Matintytär otan sinun Mikko Laurinpoika aviomiehekseni rakastaakseni Sinua myötä- ja vastoinkäymises ja yhdeksi merkiksi otan minä Sinulta tämän sormuksen.

Ylkä panee sormuksen morsiamen vasemman käden etusormeen, ottaa pois, koettaa sormusta keskisormeen, ottaa pois ja panee viimeksi sormuksen nimettömään, johon se jää.

Sormusta pannessa pappi sanoo: Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.

Pappi: Että nyt nämät persoonat, jotka nyt täsä edesä ovat, toinen toistansa avioksensa pyytävät ja sen täsä julkisesti Jumalan ja Kristillisen seurakunnan edessä tunnustavat ja sen päälle sormus annettu on,minä, niin kuin Kristuksen palvelija, tämän päälle heitä aviokäskyn säätyyn ja liittoon yhteen annan. Amen.  Vihkivirsi  325 ( 1816 virsikirja )

1. Autuan onni on joll Jumala vaimon va litsee, tapain taitavan, kunnian kans. Kauniin, jumalisen, rakkan, arman, aina uskollisen.

2. Se miehens mielen ilahuttaa.Het ihanaxi murhen muuttaa. Talo turva, tavara vahva. Herrald suotu suur suotuis lahja.

3.Se mies on turva vaimoll vahva, rakkauden riemu, ilo aivan.Holhouxen suotuis suoja, Armost annettu laupias lahja

Siit likat vei vihkipallit pois, mup pojatjäi seisoh parikunnav viäreh nii kauvaks ku  pitoväjet ol tervehtinny onnee.- Jos ol oikeim murha rikas, nii anto lasiv viinii ennen ku läksvät tervehtih onnee. Siit tuatih polvipoika morsijaimen sylih ja morsijain köytti siteit sen sualih. Tää poika tuatih sitvast, että parikunnan ensimmäin laps olis pojampual.

Ja siit alko syämiin. Morsijain ja sulhain istu pöylän takaa kesel ja kantapoika ol ihlav vastapäätä parikuntaa ja se luk ruakaluvun: " Nym miä käyn kauniist pöytäh / Herran sanan pääl. Meit syämäst, juamast löytäm/ me tästä hyväm saam/ vaan saakoon kiitoksen se täh Herra suur/ ain nimeij Jeesuksen "

Syätih sijanlihast ja potaatist tehtyy potaattiruakaa ja kokoryynipuuroo ja kuivaa muonaa ol monen sorttiist. Jokahiin söi omal puulusikallah yhtehisest puukupist soppaa ja yhtehisist haarikoist juatih kaljaa tai sahtii jota kenkkärit kanto.

Siit ruvam päällek kantapoika luk Herrah-hyväst siunooksen ja siit yhtehisest veisattih ruakavirs. Virsi 342.

"Veisatkaa sydämenpohjast, kiittäkääm Jumalat vahvast  Kuin armons on meille näyttän, ruvall, juamall meitä täyttän. Eläimmet, linnut on ravinnut, Armollisest meill tarinnut, kaikk mitä me olem tarvinnet. Morsijain nous ensimmäiseks pöyläst ja sen tuali ol kaalettava kumoh.(mitä vasten- ei kukah tiännym mut tehläp pit.)

Ja siit ruvettih tanssimah ja tanssittih aamuh ast. Sulhasen pit alkaat tanssi. Yhlen kiarroksen tanssitti ens morsijaint, siit molemmat nuolenneittyvet, siit kaik kaasot, kiarroksen kutakih ja siit viäl morsijaimen kuttuman kunniaviarah joka ol tavallisest ruunuttaja.

Ensimmäin tanssi ol pilkutin, jota hääväk laulullans säestää. Kum poika kattel vastaparin likkaa, lauletah:"Tuota likkaa, tuota likkaa miä nyt tykkään ninettä." Ja Piirin eli kierämmuorin kohlal lauletah:" Valskit neuvot teitil on, teitil on..."

Siit toisem päivän ku ol ittesä nuuluksih tanssittul läksvät iltapualis sulhasen kotih ja ruunut ol viäl päässä. Ennel lähtöö puhemiäs pit läksijäispuheh ja pari seiso tuvam peräl ja itki ja kaik muijat hyrski itkuu.

Läksijäispuhe Aino Vallin sepittämänä.

Kuulkaist nyh hääväjet ja siä morsijain. Nys se on siit morsijaimel jäniksempassi kouras täst talost. Voi Liisa-paha, nys sinullet tulee ero lelliväst mukavast äilest, hyväst isäst ja mukavist sisareksistas. koko elämäksens siä nyj jätät tän kotons rakkah tuvan, kaik kotons kalut ja viäl piham pihlajankih, joka jo itkuu havisee sim menons tählen. Toisen on pellokkih uules kolossans, toisel kalel siäl ruiskih lainehtii ku kotopellos. Voi likkaparkaa. Nys sinult loppuu pitkät unet ja aamulystit. Et saakkah enäh aamusel lähtäl lystäileh kotomettäh, et hypätär rantah katteleh kotorannan sorsii ja tähyveleh kaukamettii ton murhan selän ylitte. Unohlat toi rakas kotikanto, jonka nokas olet kuunnelluk keväkkäkösen kukkuiluu ja kurkaurojen kurrooksii ja toivonn , ett tulis sinullekkih oma miähempual. Nys se sinul om muh hualet on tullu muvas. Viimmesen kerran sait viikol äitens kälest kirnum maistijaist. Nys saat ruvetar raatah. Ku kukko kiakasee, niin ylös ja äkäsäh. Heruttel enstäh tul kytöhiilist valkeja tottoh. Hyppä siit karjettah lehmii lypsäh ja ruakkih niit. Läh siit tupah ja viev vesämpär mennessäns. Pes pöytä, ku tupah tulet, pes päältä ja jaloist.Laitah häthätää murkina pöytäh, että väjet saap syäläh, ennenku töih lähteevätten. Suvit tukkaskih ettet ok ku tarhapöllö, että olisit kattellak kaunis. Hoilak kälyl lapset hyväst, yhtä hyvin ku omans jakka niit tulee. Annal lastu käteh, että viihtysvät. Voi piika-paha, minkä jätät ja mihkä lählet. Älä nys sentäh ittejäs piloillev vesittel. katto viäreheis, siihhää sinull on komeja sulhain miästem parahii. Kyl se sinust tykkää ja töitä puskee ninettä, että piisais leipä sinullej ja lapsille. Kaikkihaa teitin on yhtihiist: talo, pellot, viäl pihakoivukkih. Vaikka muor käyp välil sisullens, niim muistak, kolossaishaa siä olet. Ja ku oikein olet alammain niim muarkih vähäl lauhtuu. Tervel lähtemäst. piikasem. 

Siit pantih punain tammaskasilkki ruunum päällej ja äite toi morsijammellep puukannun käteh ja siin ol viäl kannunkorvas neulakintaht vaarille = sulhasen isälle. Siit äite anto morsijaisellep punakirjavan nyytinj jossa ol tuomoset muorille. Siit ens puhemmiäs laulo läksillaulun:" Nyt isän kolost lählen maaliman matkallej ja itken kaikkein nählen, ett olen iloinen". Siit kaikki laulo yhles saman läksillaulun. Kantapoika olotti pihas heposten kans, tavallisest ol parheposet. Ja kaikkijen muilenkih heposet ol tuatur rappustej juureh. Siit ku se morsijaispari ol istunnuk kärrillep, pelmanni rupes vinkuttah viulullah marssii ja morsijaimen isä ja äite men kärriev viäreh sanoh hyväst ja oikein kaulaavat likkajah. Siit morsijaih heitti kannustah olutta heposten selkäh ja siit ne läksvät. Mum morsijaisen isä ja äiti tulvat takasin tupah. Ne ei saannul lähtäs sulhasen kotih ennenku nättypäivän.

4 Sulhasenkotiin saapuminen.

Nyt tullah sulhasen kotih. Vaari ja muori, sulhasen isä ja äite, mevvät kärrillev vastahottah morsijaint. Äite heitti tyynyj jossa ol valkeja tyynyvaaru, ja vaikk olis kuinka ropakkoo, nii se tyyny ropattih sih ropakkoh, että morsijaimen pit kärrilt ens hypätäs sih tyynylle. Se pit vissih elämä oleman kuh höyhenil hyppimiist, ku se höyhentyyny pit oleman. Siit muori talutti morsijaisen tyynym päältä tupah. Vaarillem morsijain anto kannunkorvast kintaht ja kannust naukuj jos ol mitä jäänyk ku hevostem päällel lähtijes heitti. Nyytist muori sai riaskaj ja juustoj ja pannukaakuj ja sormikkaht ja nenäliinaj ja jos ol varalliim morsijain, ol toises heposes tuatuv viäl muarillek kokosänkypeti: polster oikeih höyhenist, viis tyynyy ja täkki ja raitit; alusraiti ja päällysraiti. Elleilahjoi muarille ollum muar hok pitkim päivää:kätem palelee,kätem palelee....

Siit taas tää päivä syätih ja juatih ja tanssittih ja pilettih monensorttiist iloo. Kesen ilonpilon ilmesty rohkejain riamuks ja arkojem pelotukseks eläimmeks pukeutunnum miäs, jolla ol turkit nurim päällä ja kirves kiinnitettyn niskah vars etehpäin ja siinn kinnas, johka miäs nelinkontin möyrytev vaati rahaa. Tää ol jonkuhlaist kertopäivän ennakoimiist. Siit tanssittih pitkälle aamuyähö. Ku tanssit loppu, siit kantapoika ja nualenneittyvet käy petaamas häähuaneh ja muari ja vaari menvät kattoh, olko se hyväst tehty. Ja siit morsijaimmen päästä riisuttih ruunut  ja siit morsijain ja ja sulhain mevvät nukkumah ensimmäist yätäh.

5. Nättypäivä

Nättypäivän aamun sulhaij ja morsijain tul häähuanehestah ja alettih pitää nättyjäisii; Morsijaisem pääh pantih vaimom merkiks korvamyssy tah sarvimyssy. ( Iitisä sarvimyssy, jonka käyttö hävisi 1830-1840-luvuilla, selostus sivulla 3641. ) Nyt vasta sai morsijaimmen äiti ja isä tullas sulhasen kotih ja ne toi murhan kuarman nättymuonaa muvassah pitoväjellekkih. Monenkaltasii ruakii ja viinat ja kaikk ryyppöötavarat ja kuakkaviaraillekkih ne jakel nättyjäispaloi niim pal ku ne jakso syälä. Ja siit taas tanssittih ja juatih koko päivä ja elämmäst päästä ne miähet joi.

6. Neljäs hääpäivä ol kertopäivä

Neljäs hääpäivä ol kertopäivä. Het aamust ne kerrot ajettih. Ne ol oikein sitvastem miähet , jokka kertoi ajo.Vaatijelvat morsijoisparillel lahjoi. Ne kertomiähet kirjotti paperihih, että se on antannu niij ja niim pal, tah luvan niij ja niim pal, että siit morsijain osas antaa jotah vähää takasin, ettei se lahjotos ihlam mistih menny. Nii se ol ku kapakka, juattivat ens ja siit pulistivat rahaa tah tavaraa. ( Mitä kerroissa- vaikka juovuspäissään - oli luvannut katsottiin sitovaksi. Tiedetään joskus morsiusparin käräjäteitse hakeneen lahjojaan ja tuomioistuimet olivat velvoittaneet kerroissa luvatut tavarat antamaan hääparille.) Siit koko loppupäivä syätih ja juatih.

7. Viides hääpäivä

Seuraavav viilenten päivän iltapualis morsijamempual rupes hankkih kotihlähtöö. Mus sai niit häitä kauvvemminkih pitääk kuinka kauvan kukih lystäs vierahijah kestata. Toiset anto kahvii viimmesem päivän, että naisetkih sai jotah, kum miähet ol ryypänny itteh juavuksih. Kahvii tarjotessah tytöt esitti häih liittyvii sanontoi: " Miä vaan kaalan kahvii - Eihän täs nyj jualak kuh Hutelah hullut/ tah niin ku Höltäh häitä". ( Kukaan ei osannut sanoa mitä paikkoja Hutela ja Hölttä olivat.) Siit lähtijessäh naiset hyvästel nätisteh, mum miähet ol vahvasteh hiprakas

Hyvät häät, hyvää väkee ja murhii sokurpaloi!