Tähän on koottu morsiussanastoa. Lähdeteos: Aino Valli, Iitin ja Jaalan etymologis-kansantieteellinen sana- ja perinnekirja, 1988

Kun Lapijjärven miehet hakivat Kolisevalta emäntää

Ku lapträskijöiset tulvat Iitin Kolisevalt emäntää hakeh, nii ku morsijaist tulvat hakeh, nii espännärit kulk elel, neljä hevoist kaikkijah, kaks rinnan. Valkoset lakanat ol seläs hevosil ja punasii ja valkosii kukkasii suittis. Ja kylän kohlal ne tanssitti niit hevosijah. Siit ku tul morsijamen kotih, hakutaloh, niiv vanhemp espännärist tul kysymäh lupaa ja toiset jäi portille olottah. Ja nyt tarvis tietääs sen sisähpääsöluvun ku se luk ja laulo, mus sit em mie muista. Voi voi sit pokkuroittemiist ku se appivaarilt tytärt pyys! Viel niill ol lap(t)räskiöisil nykyvehkih sellasii hullun kotkotoksii siim muijanotos.

s.1826 lapträskiöinen n. Lapträskin l. Lapinjärven asukas.

Morsiussanastoa

Morsian = kihlattu nainen sivu 2358.Nuutinmorsiameksi saatettiin sanoa naimatonta tyttöä. Nurmituomaalle tai Multatokon morsiameksi joutui naimaton nainen kuollessaan,sivu 2375

Morsiuspuku/ hääleninki / vihkilääninki s.4631 "Sool mustaa vihturiinii (vihtrillii), alpakkaa muistuttavaa villa-tai pualvillaist kankast." Puku oli usein kaksiosainen. Tiukkauumaisen puseron vollihelma ulottui  lantiolle. Leveähelmainen hame ulottui miltei maahan asti. Häitten jälkeen morsiuspukua voitiin käyttää juhla-ja kirkkovaatteena.

Morsiuskirstu/kapiokirstu s.2359 oli kauniisti raudoitettu maalauksin koristeltu puuarkku. Arkun kansi voi olla kupera, tai vanhemmalta ajalta tasainen. Sisäpuolella oli usein kannellinen sivulokero, tai jopa salalokeroita. Arkussa säilytettiin sulhasen morsiamelle antamia kosioislahjavaatteita ja kapioita." Sool vaan talollisil, ei itolevaisil". Arkussa oli myös liinavaatteita, lakanoita ja pellavalankoja joita morsian ja kaaso kävivät kerjäämässä  Morsiamenavuksi. Varattomat naapurit voivat lahjoittaa työtä ,esim. kehräämällä naulan verran pellavalankaa, solmimalla niisiä, ompelemalla yms. 

Morsiuskruunu sivu 1495-1496 Morsiuskruunussa oli monta osaa. Tavallinen puupanta ja "kunnijankoppa, jos ol oikia morsijain eikä ollu lapsii". Kunniankoppa oli sylinterin muotoinen, jonka runko oli tehty rautalangoista, aiemmin vitsaksista. Kopan alaosa oli pannan levyinen ja kiinnitettiin pantaan nauhoilla. Yläosa oli 20-30 sm korkea ja se peitettiin kultapaperista tehdyllä kruunulla. Sylinteri oli ylhäältä avoin, joten sieltä sai riippumaan liekkuja, leveitä nauhoja jotka ulottuivat takana polviin asti. Ruunussa oli vielä edessä ja sivuilla peilejä. Ruunuttaja kiinnitti  ruunun morsiamen päähän kotona ennen vihkimistä (kirkkoon lähtöä jos oli kirkkohäät) Hiukset kiedottiin lujasti pannan ympärille. Jos oli pitkä matka ja kylmä tai tuulinen sää, ruunu peiteltiin vielä saalilla ja huiveilla. Sanottiin, että jos ruunu kinnas, nii naimisis ol paha olo, muij jos ei kinnannu nii hyvä olo. Koska morsian joutui päivittäin pitämään ruunua nättypäivään asti, sai moni morsian siitä armottoman pariviikkoisen päänsäryn

Myrttikruunu s.2419 Myöhemmin otettiin käyttöön myrttikruunu kevyempänä vaihtoehtona. Morsijammenruunuih ne myrttii kasvattaa jokka viäl ruunui pitää.

Huntujaismyssy l. nättymyssy s.626  Huntujaiset(tai nättyjäiset) oli tilaisuus jossa hääyön jälkeen morsiamen kruunu korvattiin liinalla t. myssyllä vaimouden merkiksi. Myssy oli tehty nyplätystä pitsistä ja pyöreä pääosa koristeltu helmillä, silkkinauhoilla ja tekokukilla. Kestitys, jota tilaisuuden päätteeksi tarjottiin kylän häävieraiden ulkopuolisille vaimoille ja lapsille.   Ku ruunut otettii pois, siit pantii tää huntujaismyssy päähäs/siit ku huntujaisii pilettih, ku lapsii tul kyläst ja muijii joillekka annettih kehäjuustoo ja riaskaa.

Hääruaka s.722-723.  Hääpuuro ja potaattiruaka ol perusherkut. Jaalas puuro tehtih ruis-ja sekajauhoist, Iitis  ryynyist. Hääruviks siit ennel laitettih, siit oikeiv vanhanaikasis, sijankinttu ja lehmäjjalka päällättäij josta kantapoika leikkas palasii jopa hikoillen, ja viinapottu viäree ja leipää ja juustoo, kum miä olim piänlikka ja äite puhu. Hääoluvii pantih. 1920-luvul hääpöytä notku herkuist ja entisii yksinkertasii enäh vaivoim muistettih. Siit min nuaruulessain laitettih hääruviks potaattimuusii ja lihaa käristettih ja siit makaryynilootaa ja lihapullii ja noi rusinasoppaa jälkruvaks. U.  s.1386 Ruvallaittaja, pitokokki. Alviina ol parahii kokkii, se ol meillä kokkin. M. Ma. Kn.

Nuuskatuosa/nuuskatuusa = rasia jossa nuuskaa pidettiin. s. 2061 Sulhasen piti  antaa 1800-luvulla muorille (= morsiamen äidille) nuuskatuusa siinäkin tapauksessa, ettei muori haistannun nuuskaa. Sulhanen yritti hankkia upean, esim. peilikantisen nuuskatuosan. Kj. P.   Pahoilaam miä olin, ku en  nuuskatuosaa saannu silt ainuvalt vävyltäin. Kum pitää olla ilman sitäkih kaluu ! On niit nuuskahhaistajii viäl nykyjähkih. Noilen nuuskahhaistajijen  on aina esliinat nuuskas, kum pyhkivät niih nenäsä. 

 Nuuskanenäliina/nuuskarätti ol se, johka nuuskaajat pyhki nenäsä. Sit verrattih jos ol mikä musta (likainen), että  tää on ku nuuskarätti.

Nättyvakka s. 2644 Nättyvakkoja oli kahta kokoa. Suurehko vakka oli varattu arvotavaran säilytykseen. ( vrt.Vir. annivakk, josta morsian jakoi sukkia ja kintaita ja johon hänelle myöhemmin annetut kintaat ja sukat pantiin ) Vakan huoleva tekotapa ja kauneus viittaa selvästi enempään kuin tavallisen tavaran säilytykseen. Suurempi on rautakoristeinen, kansi, pohja ja reunat kiinnitetty käsin kauniisti taotuin raudoin. Pienemmän pohja on nijomal kiinnitetty laitoih. Pohja ja kannen päällinen tehtiin poikittaispuusta yksmuruseks(= yhtenä kappaleena suuresta puusta), mutta lailat pitkittäispuusta. 1920-luvulla nättyvakka oli jo menettänyt arvonsa, kun se oli jossain pimeässä nurkassa täynnä tilkkuja ja keränloppuja.

Kruunuttaja voi olla kuka tahansa, mutta useimmiten sellainen nainen joka oli tottunut ruunuttamaan. Häissä hän oli arvohenkilö. Ruunuttajan tehtäviin kuului sijata kantapojan kanssa morsiusvuode.

Kaaso s.952 Morsiamen seuralainen ja pukija,häiden laulajanainen. Kaasoja voi olla kaksikin jotka morsian oli valinnut jommankumman vihittävän vanhemmista naispuolisista omaisista, joskus morsiamen ystävävaimo, tällöin häiden kunniavieras. Kaasot ol morsiammev viäres syämäs ja siit nuolenneittyvet. Sulhasen kaasot ol morsijamenkotoo ja morsijamenkaasot sulhasenkotoo(syömässä ensi pöydässä) Ennen häitä kaaso kulki varattoman morsiamen kanssa ympäri pitäjää keräämässä lahjoja.

Nuolenneittyet = morsiustytöt/kukkaistytöt/lautasennuolijat s. 2569-2570. Morsiustytöt olivat usein morsiamen ja/tai sulhasen sisaruksia. Kun sulhanen lähti noutamaan morsianta vihkipallille, kantoivat nuolenneittyet ja sulhaspojat edellä kynttilää, kukin yhtä. Nuolenneittyet jäivät seisomaan vihkimisen ajaksi papin sivuille ja vihkimisen päätyttyä kantoivat sulhaspoikien kanssa vihkipallin pois.

Ei osata sanoa mistä sana nuolenneittyet on tullut. Vermlannissa morsiustyttö= nuolutyttö. Koska nuolla on käsitetty monissa Suomen murteissa nuolla-verbin merkitykseen liittyvänä, voinee outo "lautasennuolija" saada jonkinlaista ymmärrettävyyttä. Ne pantih hääpöyläs sit jälkee syämäh kuinka olvat sukulaisii. Morsijamenkotoo  men sulhasen nuolenneittyvet ens syämäh, mus sulhasenkotoo taas morsijamen nuolenneittyvet. Viimeksi syövät saattoivat saada niukemman kestityksen, mitä kiusoitteleva lautasennuolija-sana saattaisi tarkoittaa.

Kantapoika/sulhaspoika s.1049-1050 Kantapoikina voi olla kaksikin nuorta miestä, jotka sulhanen  valitsi tovereistaan. Kantapoikien tehtävänä oli toimia hääparin avustajina ja kyyditsijöinä koko hääjuhlien ajan. Kantapoika aloitti laulut ja huolehti siitä, että kaikki vieraat antoivat kerroissa häälahjan. Kantapoika kunnosti ruunuttajan kanssa morsiusvuoteen ja saattoi parin tuohon huoneeseen. Kantapoika tanssitti hääjuhlissa nuolenneittyet ja kaasot. Morsian antoi kantapojille lahjaksi punasii siteit, pailaj ja sukat, valkoset sukat ja joskus nästuukiikih.

Kapiot s.1059. Tyttärillel laitettih kapijoi pellavaisist. Puhemmiähillet tehtih sukkii ja paitoi (morsiamenpaita). Morsiamel pit ollap pellavakangast satoi kyynäröi. Jos ol suuret pilot sanottih kapijoiks josta anto vastinetta sillek kerran antajalle(= lahjanantajalle),muk kyl  sille  ol kapioi äite laittannukkih. Myöhemmin kapioiksi sanottiin tyttären kodistaan saamia ja kutomia liinavaatteita ja tekstiilejä.

Morsiuskannu s.2359  Kannellinen puukannu, josta morsian kaatoi olutta hevosten päälle lähtiessään kodistaan sulhasenkotiin. Kannun korvassa roikkui appiukolle annettavat kintaat.

Raskiliivit s.2359 ja 3293. Sulhanen antoi morsiamelle raskiliivit. Liivi oli tehty punaisesta karkeasta ostokankaasta. Se oli vartalonmyötäinen, hyvin lyhyt ja kapeaolkaiminen, muistuttaa nykyistä kansallispuvun liiviä. Liivin taskussa oli kampa, viisi peiliä ja veitsi. Sitä pidettiin vain kesäisin.

Polvipoika s.2358. Pieni polvipoika vietiin heti vihkimisen päätyttyä morsiamen polvelle  ja sanottiin: "Tos om poika polvelles, tulevan vuanna ittelles"