PAAVALIN PÄIVÄN JÄLKEEN (25.1

Talvenselkä

- Paavalin(a) talvenselkä taittuu. Mut tänä vuonna ei vaa taitut talvenselkä paavalin.

- Paaval on viikkoo ennen kynttilää ja viikkoo ennem talvenselkä taittuu.

- Sill ol talvenselänmerkit ja taivahall: jotah pilvee se yönaikan kuuvvaloo vastah näytti.

(s. 4053-)

Talventulo

- Kyl se vaa paikkah pitää: ku terri aikaseh kuhertaa, nii talvi tulee aikaseh.

- Sanoovat aikaist talventuloo tietävän, jos käjet lakkaa kukkumast aikaseh.

Talvenmerkkejä

- Jos ne on kahta viikkoo ennej jouluu ilmas ne häkkärät, nii om pakkai kahta viikkoo ennej juhannust. Sellaset ne on talvenmerkit.

- Jos on häkkärää kahta viikkoo jouluj jälest, nii om pakkaist kahta viikkoo jälkee juhannuksen.

- Ei talviset lumet taivais pysy.

- Ku huhkai iltahämäris huhisee, ääntää ittijää, nii siit ol lumsale likeil ja.

- Siit ol leikki pois, jos tollaseh maah talvi tulee. (myös tarkoittaen, että jotain arveluttavaa tapahtuu.)

Pakkanen (s. 2763 -)

- Kuules sie, postuvan oves narisee pakkasäijä.

- Älä me ulos! Pakkasäijä tekee pahaa (- 38 astetta). Pakkasäijä kumuvaa.

- Pakkai puhurin poika, älä kynnäk kynsijäi, kynnäk kylmii kivii.

- Hienoo lunta sato, niin ko pakkasehhiutalehii.

- Mu ennen ku jäitä jäätäh rupes, ol sellaset pakkaseneilakat, että kypenöitti ilma oikee pakkases, mut lunta ei tullu, että sai kärril jäätä rytkyttää.

- Pakkasentervaa om puissa. Sanotah, että pakkai särkee puum, piukahuttaa pinnan eräh ja sih tulee pihkaa. männyis ja kuusis sellai pienoil läntti, tollai kellon kokoi.

- Täytyy sit näi pakkasyönnä polttaa elämmen (puita).

- Myö täs jo tän aamun sanottih, ette ilma liepentyy, mut eihäm mitä! Pakastaa vaa.

- Pakkain ol lauhtunnu/niestynny/nuostunnu/taittunnu.

- Pakkai oj jo kuollu ja ilma niestynny.

- Pakkaslasi.

- Se on tulenkestävä toi meiläm muija ja pakkasenkestävä ja.

Jää (s. 918 - )

- Jäät ulvoo, jolisee lunta päällee.

 - Alkaa jo se talvihiij jää käylä sohnaks.

- Simo siltoi tekee, Martti maallep pääsee.

- Simo köyttää maata routah ja vesii jäätää, mum Martti maallep pääsee.

 LUM HÄIKÄSEE SILMII (s. 2092)

- Maa ol  lumem peitos.

- Mettähanhit tul sill elell ku lunta sataa. Sit lunta sataa ku ne lentelee jonsei pysyväistäkii nii kuitenkii sev verran että näyttää.

- Naurihit jäi lumen ale, mu ehlittih ottaa potaatit ennel lumen tuloo.

- Mettäs on lunta toista metrii.

- Lumhiutalehii riputtel.

- Sato höytähiist lunta.

- Valkija lumehhyttyin. Lumehhöyhtii/höytäimii/höytyi.

- Keväaamuil lum nii kaunihistee helmeilee tuol hankel.

- Keväil lum sulaa pijan ku lumittivat (levittivät lunta tielle) tiej ja kerroillee ajo kuormat, nii ol sula taas.

- Lum on niin auhtoo jo, ei se enää kestäm mitää.

- Mitäs siit tytöst lumitat, senkil loppi!

Lumustalvi

- Nyt on oikija lumustalvi (pakkohank).

- Lapset rypöö lumukses.

- Ku on kova lumustalvi -  ku lunta tulee kovast -  sit ol lunta välist ollum min aikanai nii jumalattomast. Kun Lahlempääm pytinkiikih rakennettih - mie olin siin renkpoikan - nii ol sellaset pakkohanket ettei vappunkah viel mettäst mitäh saannu. Sellaist lumustalvee ei jo toista ollukkah min aikanai. Ku havupuita kaalettih - ku lehmät rupes paskah uppovah, nii kesäll ol kaks metrii kannot vaikka juurruksist rampattih lunta. Eikä pytinkhirsiikäh saannu ennen ko toukokuussa. Ja hanket ol kovat että peltoi ajettih eikä seipäit näkynnyk ku vähä kärkii, ailoist ei mitäh tienny. Nälkävuosijej (1867-68) jälkeh se oli se kova lumustalvi.

(Muistoja Kymentakaa -  Kurtosta Elma Rinnemaan kotitalon rakentamisajoilta ?)

 

 JOULU

Joulukonu, joulukorea  =  olkikruunu   (s.850) Siitt ol joulukorjii, oikei murhii, kolmeki kyynäröö leveit ja kovast korkeit. Ja pantu konutelttui paperii sih riippuh. Joka paikas se joulukonu ol.

 Joululeikit:  (s. 852)  naisten leikit sokkoset, pamppuset, lehtiset, lunttuset, sukkanauhankattomii, kymiläisensoutu...   miesten leikit: suutarinsohimiset, kiiskinonkimiset, tikunotto, niskanuoranveto, mullikarravi, ketunsojo, sijanpuka, pirunnarraamii,...kuukerpalli, honganseisomiin ja paini.

Joululimppu = jouluksi leivottu hapanleipälimppu, joka voideltiin verellä.

Joululeipä  = uunin suun suuruinen hapaleipälimppu. Ne ol viel noi'ni konutelttu, juomalasil, vinkerporil ja luskankärel konutelttu ja rasval tah verel voilelttu.

Jouluolut,  Kynttilämpäiväh ast pit jouluoluvijen kestää. Hiivaahaa se tarvi joka jouluoluvii tek.

Jouluruoka  =  joululimppu, rieska, kyrsä, kehäjuusto, voi ja maito (jos oli; lehmät olivat monella ummessa), olut ja kalja, siankinttu, jokka tellättii pöytää aattom puolestpäiväst.  Ja siit aattom potattiruoka. Aatton se potaattiruoka keitettih ja siit joulupäiväl lämmitettih. Samoi ruokii sit joulpäivän syötih ku aattonkih.

Ja ruvat ol pöyläs koko joulut ku ne ol aattom pantih leipäko'ot ja kintut ja lampahkäpät.

Joulupehut  = joulupehkut.  Joulul pantii lattijalle joulupehut. Ja siit ku se ol lapsist lystii.

Joulpäiväm mentih kirkkoh, joulaamu jo, ja siit kelloi nii pal ku talost ikäh löyty, ja siit kiistelttih kovast kulla ol paras hepoi. Siit ku kirkkoo tul aika männ siit kaikki rekee ja kulusii ( = kulkusia) nii pal ku talos ol!  Ku takas tultii, nii oikei kilveltii. Joka kyläkunnasta esiks pääs kotii, se lennätti heinii reestä, usejast niit otettii toisten reistä, ripaleh kustakii, ja siit muka sai onnee, elävänonnee.

Joulusaikah käy sahkarillah (lisäpalkkaa noutamassa) nii ko pappikih, ja sille annettih siit lihaa, leipää, villoi, pellavaittii ja lyhleh aina olkii ja pärevihon.

Pääsiäinen

Pääsijäisej ja vappun ne noilat kulk. Pääsijäisen toiset men nys siit koittamaa ummissilmin - takaperim mevvät  – härämmunii koittelemaa että kesäl paimenessa hyväst linnumpesii löys.  Ennen ne vahti pääsijäisaamun aurinkonnousuu ja sanovat jos ol laari ilma, nii aurinko sil kal loimehtii, ihlan tanssi. sivu 3210

Pääsiäisaamuna saattoi ”paskantaa” toisen, jos ehti ennen tätä tämän tanhualle pillillä soittamaan itselleen onnen tuon toisen kustannuksella, kuten uskottiin.

Pääsijäisaamum mäntii varai toisen oven tahe soittamaa, paskantamaa näät. Pillitettii nii kauhijast.  Pääsijäisaamun soittelvat pillii, paskantelvat toisijaasak kuka esiks pääs soittamaa nii se paskantel koko talovväjen. Se ol olvanaa siit voitom päällä koko vuolen  joka ensiksi soitti. Sivu 2823

 

Mämmi

ruisjauhoista ja maltaista tai nauriista imellyttämällä valmistettu paastoruoka.

Tällainen makea pääsiäismämmi oli ruismaltaista  ja ruisjauhoista imelletty  ja tuohisessa paistettu juhlaruoka. ”Omatekosist imeläjauhoist ” tuli parempi mämmi kuin ostoimeläksistä.  sivu  2429

 

Potaattikeitto  eli pottoruoka

viime vuosisadan juhlaherkku, häiden, joulun ja pääsiäisen ainoa keitto.

Lihakoko ja leipäkoko olvat juhla-ajan pöyläss eikä sit siit muita keittoi ollukkah mitä potaattiruokaa keitettih.  Aatton se keitettih ja joulupäivän lämmitettih. Nii se keitettih  nii ko nykkih: lohottup potaatit ja lihaa riskist, sijallihaa viel. Ja puuroo ja keitettih ja paistettih uunis ja kartanoist hakvat maitoo jokkahaa hak, mu eihän sit kaikki hakej ja jolla ei maitoo ollus se täyty tytyväs sih potaattiruokah.  sivu 3043

 

Ryynypuuro

Ryynypuurost on tullut joulu-, pääsiäis-, helluntai-, hää-, kosiais-  ja hautajaisherkku entisen perunakeiton, rokan ja ruisruvan tilalle. Ryynyruoka oli kokonaisista (joskus survoutuneista) ryyneistä, vedestä ja lihasta keitetty liemiruoka.

Entisajan häissä sijankinttui ol pöyläll että hertto kattoh ast olla  ettei miestä takaa nähny!  Siit ryynyvellii ja pottoruokaa oikei maitoh se ryynyvelli. Ku ol kyläi kylä, nii aina sit sentäh maitoo sai eikä siin suurii passinkii ollus, se ko suur kuppi pöytäh kannettih ja siit jokahii söi sen ku jakso.   sivu 3540 - 3541

 

Lampaankäppä

Ei  sit lampahpaistii  ennen ollu  ku lampaht suolattih ja siit uunis paistettih (jolloin syötiin) lampahkäppii, lampah lihaa tai lampah lapaa.  sivu  1796

 

Olut

on aiemmin ollut joulun ja muidenkin juhlapyhien ja perhejuhlien juoma.

Valmistus oli hyvin monimutkaista ja tarkkaa työtä.  Kotioluen teon kuvaus:  Olutta saap ohramaltasist paremmir, ruis ei tahloij juostah hyväst kuurnas. Pannah pien osa ruismaltasii oluvev tekoh että tulee vahvempaa ja punasempaa, muk kaljav voip tehläk paljasist ruismaltasist jos tahtoo. sivu 2682 - 2686

 

Oluthokkeli eli olutjuusto.

Ennen häissä ryynypuuroo keitettih ja potaattiruokaa - ja jos siit oluthokkelii keitti, nii se ol herkkuu. Ens pantih maito patah ja ku maito kiehu, siit vähäsen kiehautettih oluen kera, ettei se kovaks tulluj ja siit leivänpalasii sekah.  sivu 2686

 

Noidat

Pääsiäisnoidat liittyivät oleellisena osana juhlan viettoon. Noitii piti juhlaöinä vahtia, etteivät päässeet pahaa aiheuttamaan.  ”Kolmaist piti ollam muutettus se huonneh jonka päällä (ullakolla) noitii pit vahtijaij joulyönnä, pitkäperjantakij, juhannuksen ja pääsijäisen: ne ol nääs merkityt päivät. Se noita ol ku nylettyp pukki ku se kipus kynnet haras nurkkaa pitkin. Siit siel vinnil pit vahtijam – niit mem monta ku yksin ei uskaltav – virsikirjat ol kainaloss josta laulovat ku kuulvat  sen kipuavan nurkkaa ja siit se putos että kolis.

Pääsiäisyönä tekvät niitä noitatemppui. Se noitaukko, ai ikä kka se ol, tek niit taikatemppui noitumiisel.  sivu 2541 – 2542

 

Keinu

Keinu, keiju, kiekku, kiikku.

Pääsiäisenä oli tapana, että nuoret kokoontuivat yhteen kylän keskeiselle paikalle esim. keinumäelle. Kiekkulauluilla kutsuttiin nuoria kokoontumaan.

Kiekkulaulut ol kaikki lyhkäsii:  Käykää pojat keinullen ku likat mej jo sinne. Sieltä työ kuulettel laulavan siit omar riijarinne.  sivu 1174

 

KÖYRISTÄ (s. 1730)

Mikon päivänä 29.9.2010

köyri/-y

- aikaisemmin huomattava syysjuhla, kekri, ent. vuosipalkollisten muuttopäivä

- pelätiksi pukeutunut ihminen. kekriksi tuvan nurkkaan kyhätty ukonkuva (pelottava mörkö, aave)

- Agricola: yksi karjalaisten epäjumalista (kekri lisäsi viljan kasvun), syömingit

- pyhäinmiesten päivä marraskuun 1. sunnuntai

Tääll_ol viel - pari vuotta sitten - eloss yks mies joka vei köyripuuroo saunanpattaalle. Se pit olla ohrapuuroo. (1926)

Jo kesäll tehtih köyrivihta nii korjist leveist oksist.

Siit emäntä keitti köyripuuroo ja isäntä pah hyvät nutut yleh ja vei puuron saunah; vähä pöytä permannolle ja sih puurovati ja suur voisilmä ja maito. Ja emäntä vei kylvinpytyn ja vihlan. Siit ku aamul mentih kattoh ol hiiret ronkkinu kuppii ja ves kuivannu kuumal lauteil, mut siit sanovat köyrin käynneh. (Maakansa)

 

kekrinpäivä

- mikonpäivän jälkeinen maanantai, kekrituli, -kokko

jälkiköyri viikon kuluttua maanantaina

Se on köyry se mikon jälkei maanantak, köyrymaanantak. Silloi poltettih olkii ja pehkui, nyt tollaist pahnaa mäjil ja teillä ja pelloil, köyritulii. Sellai tulitus tääl oj joka syksy. Se pitäs maanantak aamun polttaa, mun nuoret sen on siirtänn illaks.

(Jaalassa oli korkeilla mäillä huudettu) Köyri, köyri, jo kokkos palaa! Ku kokoilt tultii, nii hypättii kilpaa ja joka viimmeseks jäi se ol köyrivaari tai köyrimuori. - - - ja ku ropakoist kujaa hypättii ja köys ol pantu tielle salaa ja ku juoks pimeis, nii sit ei nähny köyttä ja kaatuvat kaik päällättäi rapakoiselle  tielle ja kuka viimmeseks jäi, se ol köyri.

 

syksy (s. 3929)

Syksyhallat viep sienet.

Kylmiil syksyilmoil kylmähyntyy.

Siin pyhäinmiestenpäivän ajois se syksylahti tehtih, jak’aikan ennen ko piijat ja renkit pois läks että siit vei niille ja käteh.

Matist, siit syksymatist/mukulamatist, maa ale malot ja  kevätmatist malot maan päälle. - Syksyvoi on sellaist että maistuu apilahallekkih ninettä.

Syksyin päivä on ku vanhan ihmisen olento: nääk ku kaikki lakastuu ja linnut lakkaa laulamast.

 

jakoaika (s.804)/väliviikko

mm. palvelusväen syksyinen vapaaviikko (aikanaan vainajain henkien kunniaksi vietetty syysjuhla taianomaisine käsityksineen)

Sit välviikkoo santih jak’ajaks ku ne ihmiset silloi jakaa ittijäh mihkä kukih jakaa.