Pärhä - näin Aino Valli kuvaili elämää

Pärhän kartanosta:

Pärhäs ol vaunuhevoset yksväriset. M s.3181 Pärhäss ol ennev veshevoi jolla vettä tuotih jojest ja järvest. Sit velemmenoo ei kaivot kestännym mitä siinn ol. M s.4583 Pärhäss ol toista sataa lehmää ja niillä myös ruotsalaisia nimiä. M s.1873 Kartanoita oli 1600-1700-l Iitissä 8, myöhemmin 11 maa-alueiden vastaavasti pienetessä. Pärhä ol kaik isomp kartano. M s.1098 Kartanoss ol aina rillat, ne ruukas rilloi. M s.3392

Valli: ”Se tolppar tek veropäivii siit maastasam mitä sill ol, kuika monta päivää siit kullekkii ol määrätty, yks tai kaks tai kolmep päivää viikos. Tolpparii täss ennen oltih, kartanon lampuotii.M Ennen ol kartanois se tinktyö, tinGill ol kaikk tolpparit, torpan siit sai siit tinGist.” ”Alustalainen se, joka viljelemästään maasta maksoi veronsa luontoistuotteina ja työpäivinä.Viljelyalan suuruuden mukaan 14-19 tuntisia työpäiviä oli 3-4, joskus 6 ja oikein isosta alasta kahden miehen päiviä jopa 6 sekä luontoisesti voita, viljaa, heinää, paljon naispalveluja KENKKI” M 172-173 ”Oltih Pärhän alustalaisii.” M 172-173

” Kesäll vietih verovoita leiviskä, 8,5 kg, se ol kakskymment vanhaa naulaa. Verovoi kasattih silloh ku lehless oltih kesäll. Lehless ol vaa silakkaa ja leipää mukaj ja heinävero vietih talvell, neljäkymment leiviskää, 340 kg, eikä niit pal muuta ollukkah.”

”Murhat riistakuormat velettih ja kartanoh. Ja kolme, neljä päivää viel viikoss työtä. Ku täältkih 6 km:n päästä lählettih taksvärkkih, ol lähtävä kahlest yöllä. Ja puol neljäst ol oltava työssä, jonsei ollus, sai tullat toisem päivän uulestah (vajaata päivää ei hyväksytty). Ja sih ast oltih ku aurinko tipaht, 20.30. Ol siell kartanoss taksvärkkitupa, missä sai yötä ollam muk kullas sit ol eväst pannak kahleks päiväks. Se tul ku päiväs syötihkih. Ol hajettava eväht kotoo.”

Jalkapäivä = jalkataksvärkki; hevosetta työnteko kartanossa veropäiviksi: tientekoa, kunnan rakennuksia, hautausmaan kunnostusta, käräjätalon jalkapäivät, veroviljaksi S.818 M Hevospäivät= veropäivät, jotka oli tehtävä omalla hevosella kartanolle 1830-1900, maantien rakentamiseen myös. Jos oli hevospäivät, oli käytävä yötä kotona. s.504 M ”Ja muistam mie ku tul laki että puol viilest töih ja seittemält pois. Mikä autuus se ol!”

Kenkkipäivät: jokaviikkoisen vuokratyöpäivän ulkopuolinen alustalaisen työvelvollisuus tai tarvikkeenvientivelvollisuus s.1200-1201 M ”Kenkkii ol paljo, luulat, nyv varsluulat, kynttilät, määräkynttilät, vähä torppa tek vaa kaks kynttilää, pärehet, polttopärehet, kun ei lamppuja ollu, kessit kenkiks. Siit ol naistem pyykkipäivii ja monellaisii muita naisten kenkkipäivii.” Ma, Vks    Kenkiks vietih voita, marjoi, mustikoi, mansikoi, puoloi, kannulliin tai kaks, isommist torpist kolmek kappaa puoloi, vähemmist kaks kappaa. Pyykkii pit pesemän kenkiks, nyt tolpparin muijat vuorollah. Riihet ol puitava kenkiks. Luutii, vispilöi ja vihtoi. Eihää sit kenkkihevosen suuhu autak kattomiin. Kn, U s.1201

Valli: ”Kun köyhä jauhatti tamppui (viljan puituja tähkiä ja vähän viljaa seassa), mylly sano: Ei näit jauha, ei näit jauha.” Olhan ne tamppujauhot sellasii jauhontapahisii, mu eihän niil sikakah lihonnu. M s.831 ”Tuoll Kimolass on sellasii myllyojii, yhles ov viel pyöräkih jälel, sellasii syksyn keväj jauhavii myllypahasii.” s.827 ”Ku ruisten kans men myllyh, mylly kitkutti: mistäs sait, mistäs sait.”Valli, s. 2408

Parooni ol Pärhän kartanos. Ja Elimäell ol paroov viel äsköttäin. Kt Paroonskaks sanottih sem muijaa. Kt s.2815 Kunnijoitihhaa mie paronii sormillai sotaväjes Vuoremmäjel (Artjärven kasarmi). Kyl mie hertom päästäk kahliist putkah, mup paroom pelasti, sano... Komens nii jettä ol sakka hartijoil, nii äksieras se paroon. M s.2815

Sotaväestä

Nostoväki (varaväki, johon jokainen reservissä ja vakinaisessa väessä palvellut mies joutui palveluajan päätyttyä) Reservi Kn, resärvi M, risärvi T s.3349 Joka ol pataljoonas (=3 vuotta vakinaisena vanhasväjes) se joutu siit reservih ja ol nostoväjes neljähkymmeneh ikävuoteh ast. T s.2557Risärvist sit nostoväkeh joutu. T s.2557 Nostoväjen ei tarvinnum mennäk kohta sotah Venäjälle, sai olla Suomes. T s. 2557 Vanhavväjen aikaiseh nostoväkeh kolmev vuolem palvelvat (= 3 v palvelivat), ens kuus viikkoo, siit neljä viikkoo, siit kaks vuotta oltih reservis, siit nostoväkeh, muj joka ol pataljoonas, se ol viis vuotta reservis ja siit nostoväjes neljähkymmeneh ikävuoteh ast. Ma s.2557 Maaväkee se risärvi ol T s.3349 Sotaväkeh otettih vaa vähä, arval nostivat, mum muut joutu risärvih. T Risärvih kuulu muutamii vuosii harjotoksijej jälkeh. Niit harjotoksii ol kolmev vuonna yhleksänkymment päivää joka vuos (vanhanväen aikana) T s.3349

Pataljoona ol lutunaa suuremp. T s.2831

Mettälän maisemii 

”Riutampää ol ennen nurminiitty, ihlam paljast nurmikkoo, mus suoviljelyst siel ny on: kauraa ja heinää viljelläh. Heinä kasvaa 3-4 v ja kaura 2 v ja välill aina savel sonnaks. Heinäm päälle kyntö. Kaura kynnöm päällej ja siit sav ja savem päällek kaura ja taas heinää. Ja sehän kasvaa kauran nii jumalattoman että miestä ihlar rintoih ja heinäj ja kasvaa nii korkejan ettei poikki tahlo saala. Jolla vaa on iso lohko niityl, nii kyl tulee tavaraa. Saap sanova, että niitty se on täm puolen talot (itsenäistyttyään kartanosta) maksannus, sellaist se on suoviljelys. Sav se on suoviljelyksel lantaa. Ei suoviljelyksih koskah sontaa vieläj ja jos ei vies sit savee, nii se tulee nii kevejäks ettei se kasva mitäh.” M Aino Valli, s.3866   

Sit kuttuttih Potikoks, ku ol mäjet kahlem puolej ja niitty välis mettän sisäs tuol Riutampäässä. Esi-isilt om perittys se Potikon nim. Ens ol levejä niitty alla ja kapeja Potikko peräs. Siell ol viel siit Potikollählekkih. Ei nyn nykysis niityis sellasii kolkkii okkah, ne or raivattuk kaikki jo suoriks mu ennel luonnonniityil niit poukamii ol. M s.3045

Täst pääsee ourul (ouruvesiä pitkin) Ratulah ast venehel muk kesäl toi jok ihlan kuivaa. M s.2715

Se ol toi Leppäsem pelto tekomaata. No ennen ol tos Leppäsem pellol sellai savpaikka, josta koko kylä saveh otti ja sen siit Leppäi täytti pelloks. M s.4110 Tekomaa on sellaist ku velen alta vyllätäh maata korkejalle.. M Koskipäällä oj ja tekomaata ku raivas yhlen torpan tanhuvat, täytti kolmek kaivookih. M s.4110 

Kyl sinnek Pöytähonkah kesäl pääsee. Mu nys sinne on nii pahat satamat , vesiset arot ja pahat syvennökset. M s.3644  Kyll on toi hielikkomaa! Kyl mie sit olen sonnittannuj ja ryvöttännym mu ei jov vaa tietoo sem pohjaintumiisest. M s.4139 Ei tost pellost pal lählek ku noi lauhah sontakasoi tellätäh. Sietäs pannat tihejämpäh. M s. 4141 Ennen ol noi Piikkisen ahot hyvii marja-ahoi mu nyn ne on otettup pelloiks kaikki. M s.2274

Ei täst viitäkymmentkäh (km) tul Loviisah jos oikoh rupejaa.Ku täst menee suorah Artjärvellen nii tienaa jo kaks kilometrii, saap marjaisii sen kaks kilometrii. M s.4137

Kävelteitäm olih Hietanal ja Orimattilas. M s.1709

Toss om mettäs koulun takaa Kukohharjam polku, sellai jyrkänneh, jossa kallijot kaatuu kahlem puolij ja siin kesell on sellai töyryskäi ku kukohharja. Sit (kalliota) on ijäh kuttuttus sil kal.M s.1521

Kujankoukku = kylätien ja karjakujan mutka tavallisesti peltoaukeamassa s.1514 Toss on tollai siltarumppu kujankoukuss ihlan tos Valkaman talon kohlal. M s.1515

Toss on Antikan pelloll sellai töyryskäi, tos jojem penkal, nii sanotah latolopin töyry, ku siinn ol ennel lato töyrym päällä ja toisel puolel jok ja toisel puolel alankot lopit, jokka keväil ympäröity velel. M s.1845

Niit taloi ol Ylävevar, Alavevar, Iso-Heikkilä, Vähä-Heikkilä, mun ne ol semmosii keskuven nimii. (asukkaiden puheissa käytettyjä) M s.1221

Tuisku tulee, sano Tupala. Taitaa tullas, sano Takala. Tulkah vaa! sano Turnula. ( Tupala, Takala, Turnula naapurit Myllylän kylän Ailampää osassa) M s.4216, s.4232

Kerral lapsen öksyn sinnep Pöytähonkah ja mie kävin kivelle istuh ja söin kivlovest mustikoi. M s.1351 kivlov =kahden kiven väli tai kivessä oleva lovi

Se Pöytähonka on nii rotkohiist, nii renaist kivluotoo että oikei hirvejä kävelläk kesälkih. M s.1351

Meilän kyläs on kaks Palomäkee. Toinen om palannup palos. Ja se mettämpalo ku oh häijyy ku se saartaa sammuttajam. Tuoll ol Tillolan kankahil murhat mettäpalot. M s. 2326 (Palomäki on Rajasuon suunnalla kartassa, kirjoittajan huomio)

Iitti ja Artjärvi or rajanaapurii. M s.3256

Ennen ku rajat ol sekasin, ol iittiläistej ja orimattilaistev välil rajariitoi vanhoist kaura-ahoist kum molemmat olis mielelläh niit viljelleht. (1700-l) M s.3256

Takamaat lienevät syntyneen entisille kaskimaille eikä niitä viljelty peltojen tapaan, vaan niissä viljeltiin etupäässä kauraa. M s.4009

Sutkii noi mettäläiset

Muijat mähis, ol kova tora. M s.4189

Otas sukkakuto käteheis äläkä istus siin ku Kuusah kaaso! M s.3840

Kyl sem maalima tassii ”ylpeän” vaikkei muuta nii hiljaa käveleh. Nöyrtyvät täytyy. M s.2647 

Mummult tul kirous hyvin nöyräst. M s.2647 (herkästi)

Min om mentävä jo! - No eihän sinkäh nys suuns takapuoltans kalvas, se ko istut ja ojot tän kerän. M s.2663

Voi ku sie olet viel muijjijen narrattavav vanha mies! Se nyt tulee käymäl Tukkein Anna joka viipyy olemattomat (hyvin pitkän ajan) joka paikas! M S.2680 (tämän koosteen kirjoittajan äidin isän sisko eli äidin täti oli Tukkeen Anna).

Alatalon emäntä osaa kyl selvijäk (selvittääk) ku on ittekkih kiirannuk /kynttilänrasvoikih. M S.3698

Joko on kulta kukkaros tai santa sieraimis M s.3714 (merimiehen sananparsi)

Se on sellai setämies se salvopässi. M s.3705 Ei ne tahlo kollikissat kotoo pysyväm muk kyl setäkissat pysyy. M s. 3705

Tekijäsä ei tielä, ostajasa ei tarvittek, käyttäjäsä ei sit koskaa nää? (ruumisarkku) M s.3514

Ei kotokaupan voittanutta lehmäkaupas. Sellasii ne markkinakaupat oj: jos silmäpuolev viep nii sokijan saap! M s.2277

Mem poikki ku Heikkilän kukojjalka. M s.1521

Itkut ei autam markkinoil,tukit oj juotava! M s.2277 (vaikea työ)

Kuus viikkoo mikost marttih, kuus martist jouluh, kuus joulust kynttiläh, ne räknäil ennen aikaa ku allakoi ei ollu. M s.2280

Tääl Myllyläm pääkaupunkis syöläh riskit syömiset, ei meitil noi pienet vattat o. M s.4526

Ei jolluh häävit sapuskatkah, mu ei maittankah. Kylhän sit tälläsil sapuskoill elää ku ei jop paljas silakkakuppi eles, pitkäkauloi viel on kupis. M s.3743

Mainintoja Metsälän ja Myllylän asukkaista

Voi ku sie olet viel muijjijen narrattavav vanha mies! Se nyt tulee käymäl Tukkein Anna joka viipyy olemattomat (hyvin pitkän ajan) joka paikas! M S.2680 (tämän koosteen kirjoittajan äidin isän sisko eli äidin täti oli Tukkeen Anna). Alatalon emäntä osaa kyl selvijäk (selvittääk) ku on ittekkih kiirannuk /kynttilänrasvoikih. M S.3698

Mus silloh,kun kaksi vanhinta tyttöä oli antanut rukkaset kosijalle, nous Maija-nimii (sängyn) takavierest ja sano: Ku ei mek Kaisa eikä Liisa, nii menehhäm mie. Ja sil kal sai Alatalon Tassu muijaj ja hyväm muijan saikih. M s.4009

Tuoll Vileniuksell ol oikei maitokaivo ja koko Neuvottomam mailot siell pilettih. M s.2250

Ku Koskipään Martti rekkärril toi Kouvolal Lyytii sit niittyvälii (Risteen ja Myllylän välistä maantietä) nii hakkas ihlar ruville istullihakset ettei herttomp päästä käveleh toisem päiväm. M s.2525

Koskipäällä ol sellai laukku korvas joka lyötih nahkapasal. M s.2904

Alatalon emäntä osaa kyl selvijäk (selvittääk) ku on ittekkih kiirannuk /kynttilänrasvoikih. M S.3698

Kyyttöselkäsii ne Siltalal lehmät min nuoruvessai. M s.1666

Ol kurai keli ja Jussila tul Lehtoist vastah kul Lehtosell ol uus lakki päässä. Päivää! sano Jussila (torppari). Lehtoi ei vastannu. Älä kura vaa lakkijans! sano Lehtoi, se ku oh hyvä nälvih. M s.1574

Rintalass ol likka, jonka toinej jalka ol lyhkäsemp. Se ol kemppa jo syntyves. M s.1195

Koirannimii: Halli, Jehu, Jenkki, Musti, Noppa, Peni, Piske, Ponttu, Ressu, Risse, Risto, Sami, Sekku, Sukke, Turva, Vahti, Vappu, Vilkku M s.1374

Tuoll on Koskipäällä typsypäisii kanoi M s.4267

Tuoll oj Jussilas typsypää kana M s.4267

Koskipääm mummu sano enneh heilläh olleh viikompäivijen nimet lehmil: Mansikki, Tiistikki, Kestikki, Torstikki, Perjai, Laukkai, Sunnai M s.4641

Täs kuulu kaiken aamuu hevosen karjumiist ku toi Savelav varsa etti emäjäh. M s.1087

Ennen toi Valkaman isä vaino ol sellai karjahtelevain, nauro ku olis karjunnu (ärjynyt) M s.1087

Käsinkiviä käytettiin enää 1920-l vain parissa talossa lähinnä makkarusten jauhamisessa. Olen mie käsinkivill ollu, olinko mie Rintalas jauhamas uutispuuroksii tah makkaruksii. M s.1702

Täm Pamppulan emännän isä heitti talompilin ihlan sikseh ja ittolvaisen kuol. Myö ollah ittolvaisii, tolpparii ei enäh okkah. M s.795

Tost menee meiläj ja Hirveläm peltoraja. M s. 2867 (Koskipään isäntä, kansanedustaja Juho Lehtinen kuva v. 1926)

Sano toi Rintalan isäntä heiläh koiram potenneh penikkatautii. M s.2869

Yrjöläss om musta hevoim muv valkeja läsi om päässä, sellai piirta kuonoh ast. M s.2186

Sellaihaa se Antikaij -Jussi on: nurkist nurkkih kävelee, nuuskii kaik nurkat ja muijijen kans lärittelee. M s.2185

Nii on pitkä naama ku Jankeril läsil. M s.2186

Kallijolam Manta laulo: Kullah mäjen kukkulat ja Haukkavuoren kielul. Se kielu ulkonee emäkallijost. (Haukkavuori Erottajan lähellä). M s.1006

 

Satuja ja pieniä tarinoita Metsälästä ja Myllylästä

Mie kerran kyselim Mettälän sepält kuka sen sanahheiton on keksinnyn nii se sano pirun neuvonneh. Se ol hitsannuj ja hitsannuj ja teräs ei käynnyk kii.Sillon kavalahenk katto ovest sisäh ja sano: Kas, siinn or rautaa keitettyj ja hietaa heitettyj! Ja siit se seppä otti onkeheh sen sanahheitoj... M s.1159

Sadussa Matti ja pirut olivat vieneet sikansa samaan saareen lihomaan. Kun ne syksyl meh hakeh, sano Matti pirulleh että kyl mie sijai tunnen, niill on kaikil häntä käiväräs ja nii koijas Matti pirult kaik sijat. M s.1367

Yks pappi kuulotti kalonnutta hevoist: Yks musta, ruuni tammavalakka hevoi kalonnul laitumelt, lättäkello kaulas ilman päätä, hyvät kenkät jalas ilman kavijoi, länket lyännyk keselt selkää ja tolkka päivänpuolelt. Mu ei piläp paikkajah se päivämpuolkah; ku hevoi kääntyy, nii on toinen kylk päivämpuolel M s.3170

Paholaisest mie muistan yhlen salun. Se ol sellai tosasija (tosiasia). Pirut nääs kulk ennen er muolois, toisinah koiraj ja minkä minkih muotoisena ja saatto matkah pal pahaa. Ja ne ryöstikih ihmisii. Ja ne tul siit tännekih. Yhles taloss ol häät,  M s.2730 (paholainen) ja yks piikaihmii läks myöhästynneh häih. M s.2918 (piikaihminen). Tiellä tul sit vastah hirvejän iso mies, joka sano: Mihkäs menet punahameh? Tänne meneh häätaloh, sano siit piika. M s.3078 (puna). Vies siit sana Sakarijahalle, että Sijannahka on tapettus, sano suurnenäi (paholainen) ja hävis siim paikas. Ja ku piika (tyttö) tul häätaloh, olkih käynnyn nii ko suurnenäi ol sanonnus, Sijannahka ol tapettus. Sijannahka ol sulhasen nim, johka pilettih sit morsijant vihkimäv vasten tahtovah ja Sakarjas sem morsijamem mieltietty. M s.3913 (suurinenäinen)

Naapuriss ol emäntä, joka ol katehellii ihmii, kalehtii toisen elävänonnee ku se itteh hoit huonost eläväh että ne kuol. Ja se men toisten karjetoih yöllä ja kuristi kuolijahaks vaskoi. Kerran näkvät sej ja meinasvat vieläm muijan käräjih mu antovat anteheks. M s.955 (kadehtia). Siit muija kuol mus ser ruumis ei saankkah haulas rauhaa. Aina yöllä se kolus kototalossah ja nostel nurkass elävärruoka-astijoi. M s.275 (elävänruoka-astia). Piika ja renki ei saannu maattuu ja renki joka ol rohkija kysy silt: Mitäs sie ettit? Ja se hahmu vastas että rippiaulettijaihaa mie ettin ku sen kerrar rippipöyläs kouraham piilotij ja vaskankiuluh toij ja nys sit minult kysytäh M s.3407 (rippipöytä)

Ol yks uskollii morsijai, joka olotti sulhastaa vierahilt mailta ja se ol uskollii sillet. Toiset sano sen kuolleheks mu morsijan ei uskonnus se istu myöhäh yöh ikkunampieles ja olotti sit sulhaist. M s.4398 Yhten iltan kuulu koputos ovellej ja sulhai tulkih ja tahto sit likkaa ajeleh. M s.1429 Ja ne ajo kuutamos ja tulvat kirkkomaan kohlallej ja sulhai sano: Eikös piika pelkää? Mitäs mie pelkään kullai kans! Ja katto sivulleh. Silloh se huomaskih että sev vieress ol luuranko. M s.1601 Ja siin samas hävis hevoi ja rek. Ja likka huomas olevah kirkkotarhas ja ku se katto muistomerkkii, se näk siin sulhaseh nimej ja usko. M s.1311

”Kutitin kumppanin kuolijaaks, hautasin havun alles suohon, pailam panin pajukkohon, kintahaiset kiven allel, lakin lampehen upotin, vaa eipä hyvä minunkana, itkin itteni piloillek, kumppanin kuolemaa kujersin” M s.1515

Virskirjat ol kainalos, josta laulovat ku kuulvat sen (noidan) kipuavan nurkkaa ja siit se putos että kolis M s.1365