Lähdeteos: Aino Valli, Iitin ja Jaalan etymologis-kansantieteellinen sana- ja perinnekirja, 1988

Vanhuusaika

s.4471 Vanhus = ikääntynny ihmiin. Seol siit niiv vanhettunnu, se ol ihlan naama sammales! Kn.  Vanhukset/vanhemmat = vanha pariskunta. Vanhus sana oli usein uullinen, esimerkiksi; Marjakii jo kual, se vanhuus pääs pois täst elämäst. Sulhaset kävivät kysymässä tytärtä vanhuksilta = äidiltä ja isältä. Se vanhuus (sanojan äiti) ol niih hyvä.

s. 754 Ikäihmiin = hyviv vanha, yli 90 vuatias jo salam päällä, ku tytärkih oj jo harmaahapsiin.  Sehää oj jo  ikämiäs, yli 70 vuatta! Vks Ma Kn

Yli 70 vuatias miäs ostel hevoist just hankkimaasat taloh ja sano, että  täytyshän sit näin elämän alkavaiselleh hevoih helpommal antaas sano,vaikk on ikäloppu miäs niinkum miäkih!

Yli 40 vuatias naimaton nainen oj jo ijäkäs piika /ikäpiika/vanhapiika. P Kn  Ei se 20 vuatias tailav viäl mikäh vanhapiika olla. T

Miä olin sillon pualikäin (n.30-35 vuotias) ku tolkat (setolkat)tul käyttöh.

s. 751-752-753  Ikävanhuvessah jokahiin tulee muistamattomaks ja mov viäl näkemättömäks. M Kn Vanhuvem pualel se miäl ei enäh ilotukkah niinku nuaren.

Vanha pappakih on siin apuv vaikka se oj o yhleksännelkymmenel, yli-ikäin ihlan.

Ruakkiihan sen (vanhan isännän) nyk ku on koko ikäsät taloh hyväks  töitä tehny.Kn

Ku eläkemmuari kanto meiläm pinost halkoi ja renki sano sille; Älä kanna, isäntä suuttuu, ja siint sanast se otti itteesä ja tul istumaa isäin niskaa (aiheutti niskaan fyysistä kipua) Isäm näk viäl sen viirullisen sielikonkii, että se ol se mummu, ja painaahaa se lapskii, ku om pahansuopa ihmiin, istuu sel lapsen nisas.

s. 4520 Ennev vanhoill ol pitkät levejäviiruset hameht lasoksil ja hensselit (hameessa) ja lyhkäir röijy. Tual takaa ol ne vastoolasokset joista lasokset läks molemmilleppualillej ja esliina ol aina eles.

Silkalel puhu ne ijankaikkisev vanhat miähet jokka ol jo Ruattin solankih nähny, että kirkkovaattehtkih lainattih. Kn Al

s. 4416 Vaari = isä, ukko, isoisä, appi ( puolison isä), vanhus, vanha isä, vanha mies, talon vanha isäntä ilman sukulaisuussuhdetakin. Kymissä appi on vaari nuorelleparille niin kauan kuin nuoripari saa ensimmäisen lapsen, jolloin appi on suurisä.

Vaarilla oli usein talossa vaarinkammari. Vanhusten nukkumapaikkana voi olla myöskin uuninpäällystä, uuninloukko.

Kum myä pantii pärekkattoo vaarivainon kans, issu(vaarin poika ja talon isäntä ) huus rapuil väkee ylös ( heräämään) niettä meinas kulkkusak katkasta. Kn

Kaskimaalla isä koetteli kirvespohjalla oliko kaadettavan puun juurella kiviä, jolloin tytär; Kirvespohjalkos sit ens hakataakih, jollon isä vastas, että neuvo ens pojais ja siit vasta pojais vaarii.

s. 2379 Muori = mummu, isän tai äidin äiti, anoppi,(puolison äiti) isoäiti, talon vanha emäntä, mokka, ämmä. Ku ennem myä lapset suututtii jostain niih haukuttii muarii mokaks. U Kj

s.4430  Mummu pes vainaat ja puk ja rakens.

s.1824 Lapsemmuariks laskvat tualt vaivastalost jonkih niist muijist kesäsylämmiks Niämeläm mummuu pyysvät lapsemmuariks hautauksen ajaks. Kk

Muona/ruokko/vaivaishoito Talon vanha omistaja sai testamentin tms sopimuksen nojalla muonaa;viljaerän, lihaa, maitoa ym. Kn Kj U  Isäm hak Hartikkalast muanajyvijäh. Eläkevvaarit ja muanamiähet sai muanajyvii kuinka monta hehtolii siit saikah. Hk

s. 4473 Kuusaan-, Voikkah- ja Kymintehtahil maksetah vanhuvempäivän avustost tyäläisille.

Muanamuari ja muanavaari, talosta luontaiseläkettä nauttivat vanhat ihmiset asuivat yleensä talon maalla olevassa torpassa, jonka ympärillä oli pieni viljelyala, he tekivät voimiensa vähetessä pieniä aputöitä.  Saatettiin antaa ruakkorahaakin.Toi ruakkovaari täs saunaa lämmittää. s.4434-35 Enhäm miä tiäläk (ikääni)kum minuu aina nuarennetah ja vanhennetah. Kirkonkirjois olev vanhempa, muv vaivastenkirjois on nuarennettu. Joka kolmas kuukaus on sellaiv vaivasten kokous, siin kaupatah köyhii ja vaivasii. Köyhäin elli vaivasapuu saap kunnast. Jolla on koto ja voip omiv voimin ittijäh avustaa, sille annettih vaivasapuu, nyv vaivasrahaa. Tirehtyär ne vaivasasiat hoitaa. T 


Kirkossa kerättiin kolehtia pitäjän köyhille ja vaivaisille. Vaivaishaavi oli toinen haavi ja kirkon haavi toinen. Ennen ku ol pitoi, ristijäisii, hautajaisii, ja missä vaan ol pitoväkee, niin ajettih vaivaisrahaa. Se viätih kirkollej ja ilmotettih, vaikka nous vähemmäkskih, annettih vaivaskassah ja ilmotettih saarnastualist. se vaivaserrahanajo on olluj jo häviksis, kaatunnum maah.(Hävinnyt käytöstä)T M

Kunnassa oli vaivaiskassa, rahasto josta annettiin köyhäinapua. Vaivastalossa (sittemmin kunnalliskodissa) hoidettiin kunnanvaivaiset ja niit ol paljo !

Vorstah (=Forstadius) herra sano ettei saak kävelläk kerjäämäs (= pyytelemässä köyhänapuu) ku ov vaivastalo.

s.3494-95 Ruotumuorit ja ruotuvaarit kykenivät vielä jonkinverran työhön. Ruotutalon kuului elättää vaivaisia se aika, jonka kunta oli talon suuruuden mukaan sille määrännyt, tavallisesti 1-8 vrk, joka uusiutui vaivaisen oltua jokaisessa hänelle määrätyssä talossa. Useampi ruotutalo muodosti ruotuläänin joka määrättiin manttaalien mukaan. Pienemmässä manttaalissa ruotulainen oli vähemmän aikaa ja suuremmassa enemmän kerrallaan.

Ne vanhat ja vaivaset jotka ol ihlam mätii ja joilla ei olluk kotii eikä hoitajaa pantih ruatuh, jos vaan kävelemäh jotenkih kykenvät. Rualut kulk talost taloh. Muj joss ei kyennym mitäh tekeh, ei tarvinnup pitää. Se pantih vaivastaloh. Kj T

Ennen ol ruatumuorii ja ruatuvaarii kuh huusvat. Kunnammiäs tul tännej johkih taloh ja pyys tarjovuksii rualuist ja joka halvemmal otti, se sai rualun. Jos se ei  jaksannum mitäh tehlä, niin se tul kunnallek kalliiks. Ma

s. 4473  Eij jom mitäh erinomasii ruummihvaivoi, muv vanhuvehhuanovus vaa.T  Ku ei se (70 vuotiaiden naimisiinmeno) ollum mitäh nuoruverrakkautta, vaa sellaist vanhuvehhöhlyyttä. T

Miä rupejan niinku vapiseh jos vaam paljo aattelen, mus sehää ov vissih vanhuvevvikaa minus. M

Eikös sin henkejäs ahlistak kävelles, kum min niin ahlistaa. Minull on vissih vanhuulevvika, ja sylävvika ja vissii, Kn