Vierailimme Perheniemen vanhalla koululla keskiviikkoiltana murreillassa. Tilaisuuteen tuli mukavasti 16 henkilöä, joita me sitten kahvittelimme oikein neljän sortin leivonnaisilla. Illan mittaan kuulimme poimintoja sanakirjan Perheniemeä käsittelevistä sanoista; maisemia, taloja ja henkilöitä (ks. sivut). Keskustelimme myös Aino Vallin työn merkityksestä ja laajuudesta. Muisteltiin myös mainioita perheniemeläisiä kielenoppaita - kuka oli kenenkin sukulainen. Erityisesti keskustelimme siitä, miten paljon aineistoa Aino Valli oli saanut nimenomaan Perheniemestä ja Metsälästä. Sananlaskuja ja arvoituksia kuunneltiin myös. Ilta oli oikein mukava.

Saimme kuulla esimerkiksi, että Perheniemen kartanon isäntä oli aikoinaan laitattanut jonkun "hurttiukon" hyvin varustettuna rekeen ja matkaan kohti Porvoota Runebergin haastateltavaksi. Ei kuitenkaan ollut jäänyt tarkkaa perimätietoa, kuka tai kenen sukulainen tämä "hurttiukko" olisi ollut. Vahvasti epäiltiin Munterin suvun kantaisää (suvun, jonka sukunimi on vaihdellut kovastikin aikojen saatossa).

"Ylläriksi" paikalle oli tuotu pari vanhaa sanomalehtileikettä vuodelta 1985. Niissä toisessa oli Aino Vallin haastattelu ja toisessa oli Ainon kiitoskirje, jonka hän oli osoittanut hänelle myönnetyn ansiomitalin antajille. Näistä lehtijutuista tulee oma kirjoitelmansa sivuille. Näidenkin lehtikirjoitusten perusteella jää käsitys, että tämä sanastaja-Aino oli monesti ollut "ihlan tikohos"    eli kovassa pulassa työnsä kanssa. Lehden kuvassa istuvat Aino Valli (oik.) ja puhtaaksikirjoittaja Kirsi Heikkilä.