Lähdeteos: Aino Valli, Iitin ja Jaalan etymologis-kansantieteellinen sana- ja perinnekirja, 1988

Entumii, haltijoi,noitii, kummituksii, mönningäisii, henk'olentoi.

Enne = ennakkotieto, aavistus s.2850 Yl. vanh. Johan se ennek käy täs. Se enne ov vaa ajatus, mu entumet on näkyvämpii. Ja tapahtuu se ennekkih, mut ennettä tuntiessa ei nävym mitäh. Ma Vks. Ennuin, mielikuvissa havaittu enne. Artj. entuin= haltija, kummitus.

Kualeman elel ne näk entumii Ma Vks. Entumet on tosii. Aina ku äijä(=aviomies) tul kotih, nii elel tul entumii, tul ovest sisäh ja sano; Noh!, niinku se ruukkas sanovaj ja siit se tul vähän ajam peräh T Kyl tyä nyt tuletten jouluks kipejäks, ku tollassii entumii käyp;korvat haaroo, kälet ja jalat kipejät! Tulis se joulu, että joutasittem poteh!  Hk

Kum miä ihlam piäm poika olin, nii kottaraisii ei näil mailla ollukkah. Ja ku niit siit rupes tanhuvillet tuleh, niim pelättih; kottaraisii pilettih pahan entumen, pahaa se kottarain toi talolle.K

Nykyveh ei enäh tiäletä entumist eikä kummitoksist mitäh. Jokahiin ennen entumih usko. Niinku Rusilam mummu; ku kuul naulallyäntii naapurist, kum miä naulasin kottaraisempöttöi kevätiltan, sano että  nym meiltä pijan kualee jokuu ku kuulin kirstunnauloi jo taottavan. Mummu kuul entumii nääs! Mk Hk

Entu ol ennun, molempii käytettih. Se ol valkopukuij ja pelottava olento. Miä pelkääh hiirtä ku entoo. Se on sellain näkymätön, kukas sit sem paremmin osaa selittää! Ihlan selvil silmil toiset näkee jotai kummii, ennoiks sanoovat. Hevosetkii ennen säikähtel niit entoi. H Hl Al  Yks vankilast vapautunnum miäs rupes matol hutih muijaasa(vaimoa) ja entovel, ettei täst vuasii vankeutta tul.

Haltija s.371 Karj,aun.haltie=omistaja,isäntä;myt.haltija=suojelusenkeli, voima; ink. haltija=paholainen,kummitus;vir.haldias,hallias =metsän,-veden,-talon haltija, kummitus.

1. kuviteltu henkiolento. Vanh.Haltijahaa se kuuluu olleh ennej joka talos ja joka ihmisel (samoin Artj.) Ta Haltijoit ov viälkih, tulee vastah monta kertaa ja siit hävijää. Hj  Ne entisajan ihmiset näk haltijii ihlan ilmissäh.

T Köyrin ne saunal lämmitti haltijoilles/silmän näkymättömii ovat.Lo Kirkom penkis istuu yällä sellasii körmypäitä hahmui, ne ol kuallehijen sialui. Jos siält  noitumiist hak, niim päivää ei saannus sanovaj jos ne haltijat kättä taritti. Hl Ennen kirkkotarhoiskih näkvät hahmui, sellasii haltijoit. Niit hevosetkih säksähtel.

Hj Hl Sill emännäl ol kova haltija. Ku se vaan tul, nii aina tul haltija elel, ku olis overripah tarttunnu.

Lo  Ta 2) Haltija,voima, vaikutusvalta. Eräällä vanhuksella on sellaih haltija, että pelättävä sit ol. Valtikkaal (karjan johtajalehmällä)ol haltija karjan yli.

Ta 3) Haltija omistaja, määrääjä.  Yl vanh.Talon haltijaväjet  emäntä ja isäntä olivat kylässä. Haltijaväkee kualee jos koro(=tikka,palokärki) pihas korottaa, U Kn

Haltiapaikka= paikka jossa uskottiin olevan haltioita. Se ol  nii kova haltijapaikka että ne näk haltijii oikei ilmissäh. Ne puhu sit oikei tolem eteh.T

Noita/noita-akka/noitaukko = tietäjä s.2541-42-43

Ne nuaret oppinnehet tahtoo kuullav vanhan kansan tuhmuuksii. Tuhmuuttahaa ne sellaset noitumiset ol. Kn

Noitii pit juhlaöinä vahtii, ettei päässeht pahaa tekeh. Kolmaist pit ollam muutettus seh huaneh jonka vintil noitii pit vahtijaj jouluyännäj ja pitkäperjantakij ja pääsijäisen; ne ol nääs merkityt päivät. Se noita ol kun nylettyp pukki ku se kipus kynnet haras nurkkaa pitkin. Siit siäl vintil pit vahtijan, niit ol monta ku yksin ei uskaltan. Virskirjat ol kainalos josta laulovat ku kuulvat sen kipuavan nurkkaa ja siit se putos että kolis. M

Jos vaa ol hammaskii kipejä, hypättii lauttarantaa noilillej jokka ol suurii tiätäjii. Ne valovat tinaa ja sanovat, että siält ja siält on tarttunnu. Siit pit sil tinavelel kiärtää sit paikkaa mistä ne sanovat sen tarttunnee. Mum mitäs apuu siint ol, ei mitää ! Pakottihaa sit aikasak ku pakotti. Kn Ks  Ennev vanhaa ol paljo sellasii noilansekasii ihmisii, ja mitäs ne niilen taijat autto. Ennen ne kaik usko taikuuksii.Kn

 Noilankolinoi ol sellaset noilan ilkejät ja hullunkuriset tyät ja taikomiset. Yks vaimoihmiin sano noilallukui kuulleesa.

Noitaitiöt ol sellassii piänii kuviteltui noitaolijoi.

Mönningäiset ol sellasii noitaitiöi. Yks kummalliin noitajuttu om mut en tiälä onko se perälliist vai perätöint; pit päästäl lentäh ettei kukah nähny. Vm

Yks taikakeino ol se kortist sormel koittamiin, kumpi kortti valittavist nous korkiammalle, ja tämän määräämä valinta ol siit sellaist noitakeinoo, ku pinnattih niit korttii. Pal olen nähnyn noitakonstii. T

Ku noituutta harrastava vanha mies puhu  taioist, niin toinen tiuskas; Älä siä puhu niit noitalukujans ! Pal ne ennem puhu noitamiähet kirkoskäymisii, että ovetkih aukes ittestäh. Jostain naisesta sanottiin; Noitamuija se ol, kyl kattokih karsahast !

Kum minus ol kulkkutauti, nii se sama noitamummu olis juottannu minul sellaist ruskejaa rohtoo. Kn

Kirous s.1316 Mummult tul kirous nöyräst (herkästi)M  Ku yks nainen 1880-luvul ol vaalejaveriin, nii sih tarttu noilan kirovukset.Kn Voitiin noitua tai kirota. Ku ol ennem mätä (huono) possu ellim mikä, sanovat; "Se sen noitu ellik kalehti"  Joka noilan kirovukses ol, nii ne käytti kirovusheinii. Keittivätten vettä ja siit hörppivät. Ku ennen ol elävä tai ihmiin kirovuksis, nii kirovusheinil paraj jos velel kylvötti ja päällep pan ne. Mikko Samppa Hk

Kirousheinä ol sellai punaih heinä, vanhat muarit niil ol ennen noitunneht. K  Joka noilan kiroukses ol, nii se käytti. Suist. kirousheinä oli Noidanlukko(Both rysium sp.) Käytettiin myös  Niittykellukkaa(Geum rivale); Kurjenjalkaa(Comarum palustre), sekä ampiaisen- eli mesiäisenkukkaa.  Se on kirovusheinä sellain rumampunertavar ruskeja, sellain mustampuheva, ruuni. Äyräspaikois se kasvaa niinku leskeh heinäkkih. Luannoh heinijen sejast se löytyy. M.Samppa. Pirttikukat ja kirousheinät kuuluu kaik sellaseh tarttutautih.

Hevoin ei kule askeltakah, jos pirum panee painoks, noituu painon. Sen voip noituu kullekka vaa.

Voi voi niit sen noitumisii,kyl sil noitumiist piisas. Kulkkutautisellekkii  noita  olis antannul lääkettä palampualiskast, ol noitumisii vissii siim palampualiskaskii. Kyl niis noitumisist ol ennem pal puuhaa; Pit heittääs se nuara, millä tuatii lehmä taloo, kiukaam perille, että ei karannul lehmä, ja silet tai korento pit heittääl lehmäj jalkoihik ku karjettaav vei. Sen noitumisen sai pois jos otti sualoi ja kiärs sil lehmäsäj ja siit heitti sej jalkoihi jonka varo, että se ol pilannul lehmän. Hj

Lemmejjuama s.1914, mitäs se ol muuta ku sepitöst, noilankolinoi. Yks akka, leski se olikii, tek loras lemmejjuamaa meiläm pojalle, olis tahtonnu sen kanssaa. Siit se vei sej juaman toisee torppaa ja käski sem muijan antamaa, mut ei se antannu, tul näyttääv vaa, mustaa seol. Sama akka tek toisellep pojallej ja lemmejjuamaa, mus se hoivals ettei syänny vaa anto sen kissallej ja sekös tarttu sen jalkaa kii. Siin ol sellaist kiimoo. Kj

Vainajilla s.3512 oli erikoinen mahti pahennus- ja parannustaioissa. Kolmev vuorokautta  pit ollar raha vainajan suussa ja siit sihiv vaa hio kalujaa, nii sai tehlyks pahaa mitä vaa. P

Ruummihneulat joita oli käytetty ruumista vaatetettaessa kylmöitti pariskunnan välit. Vaikka tuleevat vihilt, nii kyl erkaneevat jos noituu, kuv vaa ruummisneulal noituu. Kum meneevät sulhain ja morsijain syämää, nii sen neulan ku heittää niilen välitten nii kyl erkaneevat, ja se pitää ! Vm

Kummitus s. 1538 = aave, haamu, pelottava näky, kummallisesti pukeutuva ihminen.

Siin Koirankirkon kohlal ol joku pannul lapseh siltarummun allej ja siin kummittel. Niinku koirah hahmus olis tuluk kummitos ja hevosii kiusas; siin ol hevosvaljaht lauvvennuj ja pyärät pois pulonnu. Hk

Kummitoksii niit ennen kävel, ei tullup pantuu miälehee. Hl Tual Hartolas sanovat yhtev vuanna ollee kummitoksen;aina sinne ilmestyj ja kuv vanhat miähetkii men kattomaa, nii kaivonkans kiepo kurennapaa. Ja siit se torpam poika tappo miähej ja sanovat:Tot se nyt tiäs, viholaiv vissii ol. Ja siit se kummitos loppu tapoj jälkee. Hj

 Kirkol Kuappaniämes ol kummitoksii, miä itten näin. Siäl hiakkaa lentel tuvas seinille, puumpalasii ja jauhoi satel piipust ja ryminä ol mahloton !

Henkiolento s. 485  On pyhiä henkiä ja pahoja henkiä; vir.= ruma paholainen , kavala henk =paholainen

Se on sellaih henkolento joka hemputtelee, eij jo ihmiin, mus sellaih henk. Muutamat sen on nähnyh henk'olennon. Ma Vks

Tuuren isävainov vastaa osu henkolento, sellai kummitos. Se joka kerta seisotti hevosen sil kohlal jossa Tuurev vaari ol tehnyr rikoksen , tos Kimolan tiällä. Vaikka kuinka löi hevoist, se ei menny eteepäin. Hevoin läks vasta ku se katto länkijen läpittej ja näk sen henkolennon. Nääs se vaari ol tehnyk kesäl  lihaa ja talvel heinää (varastannuk karjaa ja heinää) Vk Kn

 

Enteht, taijat, noituus

s. 1459-1460 Etelä-Iitin murteella

Säätaikoja, ym.

Uulevvualenyän taikoi. Tinav valu;  Valettih tinaa ja siit se ves viätih sellaseh tiärristih missä eros kolmelleh haarallet tiät ja siit käytih kontusilleh kuunteleh mistä kuulu pelin ään (soittoo), lauluu tai itkuu. Jonka kohlallek kuulu se pelin ään, niin sillet tul häitä ellikkä kosijaisii, muj jonka kohlalt kuulu lauluu, hautaajaiset. Uulejjoulunyänä lakasvat luulal tuhan silijäks, muj jos siin ol aamul ihmisejjälet, ihlam paljas jälk, se ennusti surmaa; Kualema ol astunnus sih.-Mikko Samppa 

Knuutti= Nuutti s.1554  Nuutinpäivä 13.1. Viimmein nuutti ol Kenuutti. Taisvat ollaj juappojen antamii nimii. Sanotah; Tos nyk kenuvelee viäl viikoj juhliej jälkeh. Jotah sellaist se Kenuutti vissih on.  Kenuutti on selvästeh halventava nim, mun Nuutti kunnialliin. Enstäh loppiaisej jälkeh on Nuutti, seuraavan ol hiivanuutti, ku tynnyrit ol muka niin tyhjii, että hiivaa vaan tirras. Siit kurnuutti, ellik kurnattih olutta, niinku sika kurnaa syäläkseh, että jos viäl sais ryypin. Kurrata = yrittää tiputtaa juatavaa loppumaisillah olevast astiast. - Kurra, kurraav vaa..(viimmeset tipat kahvipannust) s.1452 Kullekkih nuutinajajalle pit antaak kannulliin olutta ja korttelilliiv viinaa. s.1554 Ennen sit nuuttiikih ajettih, mum mitenkäs ne on nyk kuallu entiset tavat ja olot. s.1461 Sanampars; Koskas kaljatynnyrin tappi on janoh kuallu.

Matimpäivä s.1794 Jos Mattin tuiskuvaa, niil lumet lähtee ryäppynäh että lampahkarittatkih kiärittelee pellonojih.

NUOTAN TAIKOMINEN KALAONNEN SAAMISEKSI

Olekkos sie kuullun nuotavvihkimiist? Ne nuotam perät vihkivät.  Ne on sellasii taikauskosii, kujeellisii keinoi. Ku nuottaa laitettih ku se tul valmihiks, nii siit viinal vihittih. Viinapullo käteh ja siit vastapäivää kiers kolmehkertah sen nuotan ku se ol kasallah maassa. Ja siitt aina ryyppäs viinaa sem perän kohlal, ja siit tul kaloi. Ja peränauha (peräpussin nauha) pit solmiman yhleksäst säikeist. Myö ei’jos sit nuottajannav vihittyj ja vissih sit vast ei’jo saatuk kaloikah. Olem mie nähnys sellasenkii nuotavvihkimiisen että ku nuotta tul valmihiks, siit sillet tekijälle ettittih kaik korjemp likka ja siit perän kohlal pit aina suulellaj ja kaulata. Siit kalat rakastaa sit nuottaa. Sil kal siel Jaalas vihittih.  (sanojalla oli Jaalas sukulaisia)   (Sivu 2583)

Lopuksi yksi tarina:

Uskollinen morsian

Ol yks uskollii morsijai, joka olotti sulhastaa vierahilt mailta ja se ol uskollii sillet. Toiset sano sen kuolleheks mu morsijan ei uskonnus se istu myöhäh yöh ikkunampieles ja olotti sit sulhaist.  s.4398 Yhten iltan kuulu koputos ovellej ja sulhai tulkih ja tahto sit likkaa ajeleh. s.1429 Ja ne ajo kuutamos ja tulvat kirkkomaan kohlallej ja sulhai sano: Eikös piika pelkää? Mitäs mie pelkään kullai kans! Ja katto sivulleh. Silloh se huomaskih että sev vieress ol luuranko. s.1601 Ja siin samas hävis hevoi ja rek. Ja likka huomas olevah kirkkotarhas ja ku se katto muistomerkkii, se näk siin sulhaseh nimej ja usko. s.1311